Hulluna pietty.

21.03.2012

Aatellaapas tilannetta vuonna 19xx jotain. Tulee ihminen ja kertoo innoissaan, että jonkin ajan päästä on kuulkaas sellanen juttu… Voitte ottaa kirjahyllyn ainokaisen kirjan ja mennä se sylissä sohvalle vaikka nyt makoilemaan.

Siinä kirjassa on vaan kannet, ei ainuttakaan kirjansivua. Silti sulla on mahollisuus siitä kirjasta lukee  ja hakee lähes mitä tietoa millon tahansa, mitä vaan keksit hakea. Voit kirjottaa sinne mitä vaan, vaikka kuinka pitkiä tarinoita ja silti siinä riittää tilaa, se ei tuu koskaan täyteen.

Samasta kirjasta voit kattella kuvia ja elokuvia, laittaa sinne itte kuvia ja leffoja ja kattella niitä. Senlisäks kuka tahansa maailmassa voi (periaatteessa) kattella niitä sun laittamias kuvia ja leffapätkiä ja lukee sun kirjottaimias tekstejä. Voit kans asioida vaikka missä kaupassa tai pankissa tahansa, nostamatta persettäs sohvalta.

Mutta suurimpana juttuna: Voit nähä kaveris siinä kirjassa, ihan ilmi-elävänä ja jutella kaverin kanssa, ihan ku puhelimessa, mut näät hänen kuvan kuin elokuvan, eli jokaisen kaveris liikkeen, mitä hän juttelun aikana tekee.

Vielä 30-40 vuotta sitte moista puhujaa olis pidetty kahjona ja hänet olis lukittu hullujenhuoneelle.

Nyt monella on läppäri (tai muu mikäveenlie kone ny onkaa) ja edellä kerrottu on mahollista.

Suljetaanko mut nyt hullujenhuoneelle, kun kerron, että jonkin ajan kuluttua  on kehitetty maali, jonka väriä voit vaihtaa aivan miksi väriksi halutat, aivan milloin haluat. Vaan koskemalla sitä maalattuu pintaa. Siis huoneen väri aamulla valkoseks, päiväl keltaseks ja illal tummaks, vaan sormella hipasemalla...

Kaikkee sitä tulee lääkeppäissää kirjotettuu...

Vauhtii ja vaarallisii tilanteit.

Kyl on kissoil taas kivaa.    25.03.2012

Kolmatta päivää jo mennä viillettävät pitkin pihoja, ku kerta hankikanto on päällänsä. Toistensa vaanimista ja kimppuu hyppimistä harrastavat ja sitte taas juostaa sen minkä kintuista pääsee. Tirppoja tarttee välillä pysähtyy kyttäileen. Nytki Saara kyttää niit sisällä ikkunasta, Pekka on huussin kuistilla ihan pieneks käpertyneenä ja Maisa on terijoensalavan alla kans ihan pienenä. Käkätys vaa välil kuuluu ku joku tirppa tulee hiukkasen lähemmäs. Mut hyvin ne ehtii karkuu, ku joku kissoist alkaa samaa puuhu kiivetä mis tirppa on huikopalaa nappaamassa.

Välillä ku oikee kisulit innostuu, ni vetävät sellasta ravii pitkin pihaa et pois alta. Puihin kiipeilevät sellassella vauhilla et männyn kaarnat vaa ilmassa lentelee ku oikee kynsillää ruopivat et mahollisimman nopsaa pääsis ylös. Välil vähä vaikuttaa siltä, et ottavat oikeen kisaa siitä kuka pikasimmin pääsee puuhu pinkasemaa.

Sitte tulevat pääkopasta hännäntyvee asti  oikee pörrösinä ja soittavat ovikelloo, kuka milläki tavalla. Varmaa jo oon kertonnu kuinka, mut menköö ny sit uuellee. Saara: Kiipee tohon mun vieres olevan ikkunan ulkopuolel olevalle, Millan korisohvalle, ihan sinne selkänojan päälle ja siitä kurkkaa sisää. Maisa: On ennen vaa kököttäny rapulla ja ootellu et joku tajuis tulla kurkkaan et oisko joku kissa tulos sisää. Tänä vkl on kummiskii oppinnu, et ku naukasee, pääsee nopeemmin sisää. Pekka: Nyhtää seinää vasten nojaavan harjan harjaksia, niin et varren yläpää liikkuu seinällä ja sen äänen kuulee oikee hyvin tääl sisällä ja oven tajuu aukasta sisääpyrkijälle.

Eilen kissat veteli sellasta ralli pikin pihaa, etten moista muista täs pihas tapahtuneen. Saivat Millanki innostumaa ja se veteli sellasta kylkimyyryä taloo ja piharakennuksii ympäri ettei oo aikoihin sellast nähty. Naama sil oli oikee levees hymys ku se kiis rakennukselt toiselle ja mä toinen hullu viel sitä innostutin lisää huutamalla hyvä, hyvä, ja taputtamal käsiini yhtee.

Pekka on mainio. Ku se nyt tossa just sisäätulleena haluu sapuskaa, ni ihan sellassella pikkukisun naukuma-äänellä naukasee ja hitsin koval äänel. Saara on vissii huilinnu tarpeeks (vartin) ja nyt tarttee päästä takas ulos. Portsarina täs saa taasen olla. Kiirettä pitää tietty senki takii, ettei ulkonaoloaikaa oo enää ku 2½ tuntii, ku seittemältä kiskitän kissat sisää iltapalalle ja senpäälle ei ovi ennnen aamuu kissoille aukee.

Tupakille ku iltaseittemän jälkee ulos menee, ni tarttee aina huijjata kissoja. Ne tyhmät ku kyttää aina sil ovel ulospääsyy mist äsken kuljin ja sit voi tulla toisest ovest sisää niin, ettei kisut pääse enää pihalle ilvesten yms. petojen huikopalaks.

Nyt lähen laittaan kiukaan alle tulet.

Vitt…eiku… Kettumaisemmukavaa päiväjjatkoo sullekkii sinne!!

Lähettii vaihteeks maalle.

Ollaa maalla koko porukka.    24.03.2012

Mukavaahan täällä on ollu, tosin ’mitää’ en oo pystynny tekeen. Työmaalla kävin suunnittelemassa ja pari naulaa naputtelin. Ei pysy työkalut käsissä ei. No eipä tuo haittaa, kun mulla noissa rakenteluhommissa ei oo koskaa ollu aikatauluja eikä oo nytkää. Silti kaikki tekeleet on valmistunnu. Tää taloki jo vuoden aikasemmin mitä olin pikkasen aatellu.

Kaikessa hommassa on hosuminen turhaa. Tulee vaan tehtyy sutta ja sekundaa ja sitte saa olla korjailemas virheitää. Monesti oon huomannu, ettei väkisin kannata tehä. Tupakkipaussi sillo päälle ku hommat ei suju tai sitte voi käyä vaikka käppäilees jonku lenkinpätkän. Ex työkamu kävi pöristelees prätkällää ku työssä tuli stoppi. Mä aattelin nyt keväällä kokeilla pystyskö taas alkaa ajeleen fillarilla. Olis sitte niinku isompi reviiri mis pyöriä.

Hyvin suunniteltu on jo puoliks tehty ja ku tarpeeks kauan suunnittelee, homman tekee joku muu…teatterihuumorii. Mut vihna perä vanhankansan sanomisissa ja sananlaskuissa on. Kokemuksen ääni puhuu. Siintä tuliki mielee sellai juttu, et kyl on työnantajat aikamoisii kusipäitä. Tottahan nuoriaki tarttetaa virmassa uusii juttui ja aatoksii tuomaa, mut hemmetti ku ne ei tajuu kuinpal vanhemman työntekijän kokemus painaa mones asias. 5-kymppiset on jo melkein roskistavaraa ja ongelmajätettä, vaik oikeesti niis on mieletön kokemus ja tietoreservi mitä jokases narikas kyl tarttettas. Tartteehan ’jarrumiehii’ olla jotka sopivasti jarruttelee. Ei sil  muskeliautollakaa mitää tee, jossei siin oo jarrui.

V on loihtinnu oikee maittavii sapuskoita. On jo 30 vuoden kokemus ja taito hyppysissä. Teen mäki aina välillä sapuskaa, mut vaik ihan samoista aineista ja suht samallailla teen, ni mun pöperöt ei kelpaa koirallekkaa. Sioilla en oo maistattannu, paitti ittelläni. Menee vaa hyvät ainekset pilalle…

Pää ei toimi. Kakskertaa enempi aikaa menee sanojen korjailuu, ku  itte kirjottamisee. Mut hei, nythän mä tajusin, et tää räpellys ilmestyy just sinä päivänä ku pääsen kipupolille. Herralle kiitos, tilatkaa musikantit paikalle soittamaa ilolauluja! Tänää on ensimmäinen puolikas päivä niistä kolmesta puolikkaasta päivästä tänävuonna, ku mua ei satu yhtää. Tai siis mut kytketää laitteisii samalla lailla kun teholla ja se aine mikä pitää multa kivun pois noin 12 tuntii tuupataa/tuupattii muhun kanyylin kautta tasan kello 09:00. Jos operaatio menee hyvin, oon joskus puoliltapäivin sairaalan kahviossa aamupalalla.

Laitan lapun kotioveen: Lomalla kivusta, palaan 12 tunnin kuluttua!!

Vitt…eiku… Kettumaisemmukavaa päiväjjatkoo sulle sinne!!

Jatkoa.

Likanpoika kävi täs leikkimäs, mun osa oli taas jälleen kerran olla avaruus-alusten laskeutumisalusta ja niitten korjaaja. Kivut pysyy kohtuullisina ku vetää maksimimäärät nappeja ja pysyttelee sohvanpohjalla. Jalat ei meinaa suostuu yhteistyöhö, mut kepin/keppien avul pääsen sevverra liikkuun, et pääsen hyvin tupakille (3m), huussii (7m) ja keittiöö, (5m). Mihkäs sitä meikäpapan  muualle tarttiskaa päästä, ihan hyvä tällee.

V keitteli tossa kurapuuroo. Joo, se ei oo kirjotusvirhe, vaan meillä on kaurapuuroo aina sanottu kurapuuroks. Ensinnäki, se on hyvää ja pitää nälän kauan. Meillä se kipataa lautasille suoraa kattilasta, päälle kunnon köntsä ihan oikeeta voita, pikkasen sokerii ja lautasen laijjalle mansikkahilloo.

Meil ei mitää kissanrasvoja käytetä missää. Ei leivänpäällä, ei leipomises eikä varsinkaa ruuanlaitos. Ihan oikeeta voita ja kaikki muuki eväs on mahollisimman vähän käsiteltyy, eli niinku nykyää on muotii sanoo, luomuu. Niin on ollu jo 30 vuotta, eikä liene kannattavaa tapojaa muuttaa.

Mun on helppo pitää toi, koska se oon 99,99% meikäpappa ku ruokakaupassa käy. Senlisäks on vaa kaks kauppaa mis käyn: Pitkäripanen ja nappikauppa (apteekikski sanottu). Vaatekkauppaa jos joskus mielenhäiriön tulles erehyn, ostan ainaki vuoden tarpeet ryysyjä ja kaupassaolo kestää kaikkinee korkeintaa vartin.

Sama juttu huonekkalu tai autokaupas: Kävelen sisää, katon pikasesti onks tarjol mitä tarttetaa ja jos on, maksan ja sanon et tuokaa kotii. Autot yleesä ostan sillee, et kysyn tai kysyin velipojalta, et onks sul mulle autoo ja jos velipoika sano et on, ni mä vastasin et okei, otan sen. Nyt auton osto on muuttunnu hankalammaks, ku velipoika viskas lusikan nurkkaa. Kaks kauppaa on missä viihyn: Rautakauppa ja elektroniikkakauppa.

Kirppareilla tulee ny eläkkeel kierreltyy enempi ku töis olles. Sielt saa kaikenlaist tarpeellista, joskus ihan pilkkahintaan. Onhan tääl Lahessaki noita paskakirppareita, mis myyää toisten kauppaajien looseista halval ostettuu kamaa kymmenkertasee hintaa. Joskus kaupasta saa saman tai vastaavan uutena halvemmalla, ku kirppiksen pitäjä on hinnaks laittannu.

Kirpparin idea on mun mielest se, et laitetaa tavara kiertoo ja siin samal saahaa pikkasen käteistä. Eikä sillee, et sillä elätetää ittesä, et ensteeks kahmitaa toisten myyjien pöydist halvat ittelle ja omas loossis myyää kama pal kalliimmal.

Nyt kello lähenee nukkuma-aikaa, laitan koneen kii ja köpöttelen nukkuun. Öitä!

Pöljä.

Tänään.   21.03.2012

Kyllä on taas koeteltu. Nyt sitä sitte ollaa hermolääkityksessä sillä ylimmällä tasolla, oltu jo… muutama päivä. (Oikeesti en muista minkä aikaa ) Pää on edellee sekasin ku seinällä roikkuva rannekkello ja kaikki tekemisesä on aateltava tarkkaan.

Tarttee heti alkuusa sanoo, ettei mua satu, paljoo, ku vaa pysyn jossain pituellaa. Mut läheppäs liikkeelle, sillon kyllä kivistää senki eestä. No, onneks tässä on ny ympäril palveluskuntaa, ettei tartte joka asiaa, pientäki, koittaa itte hoitaa.

Aamutoimien päälle lösähän sohvalle ja siitä palvelusväen kotiituloo mennes ei tartte, hyväl säkäl, nousta ku muutaman kerran tupakille. Ruoka ei tällasses myrkkytilas maistu olleskaa. Väkisin nielen ruokaa iltasella V:n mieliks ja kehun että ompas hyvänmakusta.

Päivällä nappaan joko pari palaa purkkaa tai kurkkupastillin, sillo ku suu on kuiva ku mökkipihan nurmikko kesähelteellä. Aika ’pienil’ kivuil pääsee liikkuun, kun ottaa kyynärsauvvat. Tosin, sillon kehon painon aiheuttama kipu jaloissa vaan siirtyy, käsiin. No, vaihteluuhan se vaa on, eipä käy elo tylsäks.

Taasen vittumaisinta on se, et ku ei muista. Viime yönä olin useemman kerran herättänny V:n ja sanonnu: Hyvää yötä. Tai sitte kysynny et tiiäksä mis mä oon. Siis mä, joka en normaalisti  herää vaikka talo sortus alta ja satapäinen torvisoittokunta soittas täpöllä korvanjuures. En ennenku kello on senverra, et tarttis nousta. Nii, tehän tiiätte etten mä oo koskaa tarttennu herätyskelloo. Päätän illalla nukkumaa mennes mihkä aikaa herään ja herään kans just sillo. Ite en tollassist öisist kyselyist tieteskää muista yhtää mitää. Mielestäin oon vaan nukkunnu koko yön. Unet tosin on sevverra todentuntusii, et ei oikee tiiä näkiks unta vai totta.

Luojan lykky on känny. Toi pien kapine tässä läppärin vieres. Se kertoo nyt torstaihin asti jokasen homman mikä mun tarttee hoitaa päiväl yksin ollessain. Jos mitää ihmeellist ei oo, se ilmottaa vaan kello kahen lääkityksen ottamisen. Muuten oon tasan perääkatottavas kunnos.

Kyl mä koiran koitan viiä, se homma on helppo. Milla meinaan tietää, millon mua on vahittava. Sillon se menee fleksi pitkänä mun eellä, ei kisko yhtää vaikka kävelen hemmetin hitaasti, käy tarpeillaa ja tuo mut takas himaa. Kyl se vaan tietää. Eihän mun tartte seurata ku flexin naruu, ni tiiän suunnan mihkä mennä.

Välil naurattaa itteeki kaikki hölmöilyt mitä ’pilleripäissäni’ satun tekeen. Ei, en ala kertoineen niitä nyt, mut kun vaihtoehtoina on: Helvetilliin täyspäivänen kipu, kuula kalloo tai sitte pöljänä olo, ni täs tilantees valitten kyl ton viimosen. Eihän sitä ny kestä enää kauaa ja toi keskimmäin vaihtoehto, se olis luovuttamista ja sitähän mä en piruuttaniika tee!!

Huru-ukkona.

Kaupunkis.    19.03,2012

Kaupunkii ku päästii ja avasin kissojen kopat, ni Pekka meni oitis uuen lelun kimppuu. Leikki sillä ku ei ois ikinää ennen saannu leikkii, keikisteli ja kieriskeli lelun päällä. Saara ja Maisa taasen heti ensteeks tarkasti, et onks ruuat nostettu esii, et jäähääks me ny tähä kämppää. Saman homman tekevät aina, ollaa sitte maalla tai kaupunkis. Pekka ei vaa taho antaa tyttöjen lelulla leikkii, tarttee vissii ostaa likoille omat.

Milla yleensä kaupunkii tulles menee ensteeks pois jaloista. Sit kun  reppu ja kassit on saatu tyhjättyy, tulee kattoon ruokatilanteen ja jos kuivaruokakaappi on kii, ni urahtaa et tulkaas ny avaamaa. Sielt se sit ottaa haluamaasa haukunruokaa yks kerrallaa, tuo sen mun vieree, tipauttaa lattialle ja syö. Ja sama taas alusta, niinkauan ku saa mielestää tarpeeks syötyy. Nirsokoira eli kermaperse. Samanlain ku äitisä, kuivankesänorava. Tossa se nytki rouskuttaa bisrock nimistä koiruudensapuskaa. Ruuanpäälle sit huussii juomaa vettä pöntöstä. On vissii Millan (ja Pekan ja Maisan) mielest hienoo juua sieltä, vaik kyökis ois just hanast laskettuu kylmää ja raikasta vettä koko kipolline.

Koitan nyt et miten uus sapuska maistus elukoille, kissoille tai koiruudelle. Se on sellasta vihrees pötkös olevaa paskan näköstä eläinruokaa, mis on paketis olevan tekstin mukaa lohta. Montakohan prosenttii mahtaa sitä kalanperkeitä olla. Ei varmaa kovin paljoo, ku oli niin halpaa, 79 cnt/ ½kiloo. No, nousin kattoon: Sikaa yli 20% ja sitä kalaa 20%. Ei vehnää eikä verta. Aha. Illalla sit näkee et kelpaaks kellekkää.
(Edit. illalla: Milla söi 2 palaa, kissat vaan haisto ja kuopi päälle.)

Ihme kyllä kissat on antannu V:n kukkahommelit olla rauhassa. Tosin ne on syönny kolme muuta kukkaa ja paremman puutteessa anopinkielestki on kaks  lehtee kaluttu rei’ille. Pekka käy amarylliksen joitai kuivii osii haukkailees, mut se et noi kasvatukset vai mitkä hemmetit ne on, on saannu olla ihan rauhas on suoranainen ihme. Pisimmälle venyneet on jo…parikytäsenttisii. Laittokohan V ne innoissaa liian aikasee kasvaan, saattaapi olla.

Kunto on ny sellai, et useempi viikko tarttee vetää rokulii, eli työmaalle ei todennäkösesti oo hiukkasee aikaa mitää asiaa. Tai voihan sitä ny jos varovasti koittas niit eristeit laitella, se on kevyttä hommaa…köh, köh, selittelyn makuu joo… Harmi vaa et V pitää sen 10pv lomaa, pystyy vahtiin mua paremmi, persetti. Koittaskohan karata, maalle. Äh, ei se oo kivaa, jos luvan kanssa pääsee karkumatkalle. No, jos ny sit jonku aikaa makoilis raatona täs sohval ja yöt makkarissa, meneehä se aika välil tälleeki, vaik kova ois mieli ja sormet syyhyis raksalle…

Mukavaa päiväjjatkoo sulle sinne!! (Mitä mä ny tollee menin toivottaan…)

Enää 4 pv.

Jess!      19.03.2012

Soittelin viikko sitte kipupolille, et alkaa oleen kivut taas liki sietämättömät. En muistannu edellistä käyntikerran päivämäärää ja kun kuulin sen, oletin että viellä on 6 viikkoo kärsittävää ennen operaatiota. Tänää kummiskii tuli kirje kipupolilta. Aattelin et lukeekohan siinä, et etkö tolvana nyt muista että se operaatio tehään vaan neljän kuukauden välein, sitä ei saa tehä useemmin. Jos kerran tinkaamaa rupeet ni sul ei oo tänne mitää asiaa.

No, siinä lukikin että kidutusta kestää enää tunnilleen 10 päivää!! (Tai siis tän ilmestyessä enää 4 päivää)  JESS, sain armoo kaks viikkoo. Kyllä nyt hymyilyttää paskapappaa. Selkäpaskanapappaa. Paskaselkäpappaa. Voi vittu, heti alko helpottaan.

Kyllä tulee pienestä ihminen onnelliseks. Yks päivämäärä paperille painettuna. Mut kyl mua sattuuki, ihan voin myöntää.

Muisti.

Lyhyt on ihmisen muisti.       19.03.2012 (Viereinen kertoo tekstin kirjotuspäivän)

Sitä on ollu taas niin mielissää, ku on ”kaikkee” pystynny puuhaileen. Ny se totuus sitte lävähti eilen taas päälle. Jo viikon (vai kahen) ajan on selkäydinkanavaa painetut lääkkeet menettänny tehoosa. Eilen ne oli jo heikentynny sille tasolle, et tartti hermokipulääkkeet nostaa ylimmälle tasolle. Mut tänää aamu oliki sit…. Nii, mitä?

Perse ku ei ees ajatus pysy päässä. No, tarttee yrittää uuellee. NII, tää aamu oliki mielenkiintoin ku joku oli kääntänny hanat kaakkoo, niinku ääni-alalla sanotaa sillo, kun joku, esim. äänenvoimakkuus, käännetää täysille, eli täpölle. Joku vääns viime yönä multa kivut täysille. Jumankekka, ette usko kuin tollain halvaannuttaa ihmisen.  Mikää ei taho onnistua, ku tekee sit ihan mitä tahansa, ni kipu on niin hirvee et vaa salamat välkehtii pääkopan sisuksissa.

Toisaalta, kipuahan se vaa on. Tarttee saaha ittesä sellassee tilaa, et pystyy toimimaa. Pakolliset on silti tehtävä: Aamulla huussii, sit kouralliin kivunpoistajii, muutama kulaus mustikkakeittoo (yäk!) se on ainoo ku ees joteski pysyy sisäl aamusella, pari lasillist vettä ja sit joko takas petii tai ryysyt niskaa ja sohvalle ootteleen. Voishan noi aamutoimet tehä avustettuna petissäki, mut siihen en viel suostu. Ylös vaa, ei luoja laiskoja elätä.

Eka kolmevvarttii menee siihe, ku koittaa taistella sitä vastaa, ettei pötsi pääsis kurlauttaan sisältöösä pihalle. Napit tarttee saaha pysyyn sisällä tietty aika, muuten ne ei oo ehtinny verenkiertoo. Siispä: Nielasu, nielasu, nielasu, samalla lasken sekuntteja ja mä jos kuka tietää minkä mittanen on sekunti. Niitä tuli töissä laskettuu muutama miljardi… (Taas katos ajatuksentynkä…)

Nii, kivut, ne on aika kovat, mut ei ny niin kovat ku oon kovimmillaan ne kokennu. Joka ikinen lihas ja nivel lähettää aivoon hätätiedotetta, et hei, täällä sattuu jo niimpal, et on punain häly päällä. Riivaajat nauraa ja sanoo, et vai muka kovaa sattuu, kokeiles tätä! Ja niin meinaa se vähänenki älli kadota päästä, kun silmissä mustenee kun lisää tehoo laitetaa kipuihi. No, sehän on vaa kipuu, kyl mä kestän, ku tiiän et se vähenee huomattavasti noin kolmen tunnin kuluttua.

Aamut on mulle aina kivun kans pahinta: Kipulääkkeet pitäs ottaa 8 tunnin välein, mut kun mä tartten talvella ainaki 10h yöunet, on iltanapit otettava kello 19 ja aamunapit sitte 11h myöhemmi. Kesäl on eri homma, sillo en unta tartte ku muutaman hassun tunnin yössä. Kykin perse pystyssä pihalla kello 23 asti ja sama jatkuu heti aamuneljältä.

Tälkertaa selkäydinkanavaa painetut neljä pitkävaikutteist kipulääkettä ja kaks pitkävaikutteist puudutetta autto mua kivuissa kolme kk + viikon. Uusille lukasijoille tiedoks, et operaation saa tehä vaa 4kk välein, eli 3x kalenterivuodessa. Ite operaatio kestää 2-3 tuntii,  eli se ei oo mikää sama homma ku et vaa rokotetta painettas sekunnis lihaksee.  Apu noist myrkyist on ollu mulla huonoimmillaa 2kk ja parhaimmillaa 4kk.

Kipuu mul on ollu nyt äkkii laskettuna noin….. 44 vuotta, et aikas hyvin oon treenannu sen kestämistä. Kipukynnys on mulla (lekureitten mukaa) kovin korkee, mut pakkohan sen on ollu kehittyy, ku tonverran on tullu sen kans elämist treenattuu.

 Ny on kulunnu nappien ottamisest tasan kaks tuntii. Enää en tiiä mitä mun piti kirjottaa. Näkemiin.

Tänhetkistä.

Jaahas, siinä vilahti 5 päivää maalla.     18.03.2012

Elukat tykkäs. Alkuusa tietty riehuvat pitkin pihaa, kaikki paikat piti äkkii tutkia ja sitte alko taasen se tirppojen kyttäily. Ei oo eka kerta ku veetutti et kamera unohtu kaupunkii. Niin mainioita kuvia oisin saannu, nii ja leffapätkii. Pekka se eniten jakso vahtailla tirppoja. Kolmen ruokintapaikan välii piti ihan maha maata viistäen nopeesti sipsutella, et olis päässy linnunlihan makuu.

Välillä piti siirtyy huussin kuistille tassui lämmitteleen. Puissa piti riekkua tirppojen perässä, mut kovasti sai Pekka ihmetellä, et kuin se tirppa nyt karkuu lähti silt oksalt mihkä kiipesin. Maisa koitti taasen paikallaa-olokyttäystä. Se parkkeeras perseesä linnunpöntön päälle ja ku sen huomasin ja menin kissaa asiasta moittimaa, siirty se hyvin hapan ilme naamalla, pykälää ylemmälle oksalle. Välillä ku malttovat sisää tulla, nukku ne kaikki kolme ihan kylki kyles toisissaa kiinni. Mut hyvin viel tulevat yöks sisää, ku en niille päivällä anna sapuskaa olleskaa, eikä hiiripaari oo viel auennu. Ainakaa ainuttakaa raatoo ei tuotu näytille.

Joutsenet teki useita ylilentoja ja töräyttelivät tervehykset komeella äänellää. Tälkertaa ei muita ihmeellisyyksiä nähty, kuultu eikä tavattu.

Seireenien kutsu sai mut taas menemää raksalle, vaik koitin vastustaa. Nyt on laitettu filmifaneria pesuhuoneen seinii, niille kolmelle mitkä aijjon laatottaa ja saunan lattian sain hilkkuu vaille valmiiks. V tuli sitte perjantaina aamusta, enkä sitte enää raksahommissa ollu. Paitti siivoilin, lakasin lattiat ja suunnittelin hommii etieppäi. Seuraaval kerral on sit keveempää hommaa, kun löylyttelyhuoneesee tarttee alkaa laitteleen eristeitä paikoillee

Hermokivut on ottannu yliotteen. Jou’uin tänää nouseen ylimmälle tasolle niis hermokipulääkkeissä ja nyt on ainaki viikko-kaks tiedossa zompinaoloo, ennenku kuula tottuu taas siihe maksimimäärää. Kauhistuttaa jo nyt ku aattelee taas niitä vierotusoireita, ne ei oo lainkaa mukavat…  Pää on ihan juntturassa, välil tarttee oikee stopata miettiin, et mitäköhän nappulaa mun tarttis painaa, et sais ton kirjaimen ISOKS. Nii ja kaikkee muuta. Muisti on se pahin, nyt multa on taas kielletty ruuanlaitto ja muu sähkövempainten käsittely. Tiukka tarkistelulista tarttee olla, et muistaa ensinnäki pukee asialliset ryysyt niskaa ja et muistaa ottaa mukaa kännyn ja avaimet, ennenku pihalle häippäsee. Maalle V ei enää mua uskaltannu jättää, sano et ei tiiä mitä kaikkee sä tääl keksit ja sähläät ku et taas muista yhtää mitää.

No, nyt sit ainaki 4 päivää Lahes, sit V pitää 10 pv lomantynkää...

Pekka.

Pekka, V:n kissoista nuorin on ominu ton uuen lelun ittellee. Vaikka se olis umpi-unes, ni jos jompikumpi likoista, eli Saara tai Maisa, koittaa leikkii uuel lelul, ni Pekka tulee ja ajaa leikkijän pois. Täs kuvas se koittaa pysyy hereillä, et vois vahtii kallista ja armasta leluusa.

Laitampa tähän viel nukkuma-ajan jälkee kuvatun leffapätkän. Metelii kuulu pimeessä, lähin kattoon mist on kyse,  otin kameran ja aloin kuvata, laitoin valot päälle et säki näät mitä tapahtuu...

Likanpojasta.

Taas joutuu kertoon likanpojasta.     13.03.2012

Mummu eli V kävi pikkumiehen hakees työmatkallaa tähän leikkiin, ku pikkumies ei eilen päässy meille ja oli kuulemma jo NIIN kova ikävä. Kävin päiväl hakes vintistä, mikä täs talos on pohjakerrokses, pojalle parkkitalon ja mopon, sellssen muovisen.

Likanpoika oli niitä jo mummultaa, eli V:ltä, kyselly et mis ne on vai onks ne jo myyty. Mielissään oli kun jo vaatteitaa riisuessaa huomas hakemiset. Kova pärinä kuuluu ku poika ajelee koko parkkitalon täytee autoja. Pappa, miks täs mun mopos on pyörii laitettu (ilmastointi)teippii? No ettei (puu)lattiat naarmuunnu. A’haa.

Tarkasti tartti kasvavat vihreet tarkistaa, olihan jo melkein kaks vuorokautta menny edellisest tarkastuksest. Mun tartti kans nostaa ruhooni istuma-asentoo et pääsin kans tarkkaan kattomaa mitä kasvaville on tapahtunnu. Pappa, mitä toi on? (osotti vedes olevaa jotain ihan pikkiriikkistä mustaa pistettä) Ensteeks aattelin sanoo et kärpäsen paskaa, mut sanoin kummiskii et multaa se on. A’haa… Maisa-kissa lähti siitä sitte pois, kun pikkumies meni virne naamalla kissaa kohti.

Pappa, mihkä Maisa läks? En kuullu ensteeks kysymystä ja sanoin et en tiiä. Pikkumies siihe, et kyl sun tarttee tietää, sä oot tarkka mies… Nii mitä sanoitkaa…nii, varmaanki Maisa läks kattoon et onks mummu laittannu sille ruokaa…A’haa… Pikkumies siitä saman tien keittiöö ja sieltä kuulu et ei oo mummu laittannu.

Oli sit ruuan aika mut mä en päässykkää tota kymmentä askelta täst sohvalt keittiöö. Pyysin pikkumiestä, et hakisiks sieltä ja sieltä mulle kepin. Haki. Kysy siin sitte et mikset sä pappa aja prätkällä ku sä et pysty käveleen. Ei mul ny oo tähähätää prätkää, vastasin. Ohan sulla maalla harrikka, sä voisit ajaa sillä. (vrt. kun pikkumies ajo sisällä muovimopolla ni mun tarttis ajaa sohvalta keittiöö harrikalla…*Naurahin…*)

Kyl on mun mielest ihanint aikaa tällai kyselemis-ikä.

Viel kerron likasta: Hän ihmetteli, ku pitkinpoikin armasta Suomenmaata autolla ajeltii (yli 20vuotta sitte), et iskä, miks nää vanhat tiet on tällassii mutkasii. Mä siihen sitte vastasin, et ku sodan jälkee Suomes oli kaikki tiet menny rikki, ni saatii halvalla ruåttista ostettuu teitä ja sit ku ne oli kamalan pitkii, ni ne laitettii tällee mutkalle et ne mahtu paikoillee… Kaikki varmaa jo arvas, et ku sit koulutunnil ope kysy, et miks vanhat tiet on mutkalla, ni likka kerto ton version, ja taas sai itteesä hävetä, ku ope soitti et likka oli sanonnu et pakko sen on olla totta ku MUN iskä niin kerran sano…

Kevät teettää.

Tossa käyttelin koiranperhanaa pihalla…     13-03.2012

…ja samalla pälvii kattelles tuli yks vuosien takain judanssi mielee. (mist tietää tulleesa vanhaks…ku alkaa kertoon menneit juttui)

Saattaapi olla et tän oon jo kertonnu, mut laittelempa ny omaks huviks tän tänne.

Oli siis sevverra kevät pitkäl, et suht kuivii pälvikohtii alko oleen, ainaki harskin etelärinteel. Olin viel työ-elämäs mukana ja koira oli mulla mukana töissä. Sille tuli sit se isompi hätä täs kotinurkil, ni aattelin sen sitte paskattaa tossa paskasuoraks nimetys paikas.

Laskin hutkun irti ja se läks sit jolkottaan paskomispaikkaa ettimää. Suoral on kummalki sivul puita, et tarttee käppäillä ihan suoran päähä et muuallekkii ku vaa eteesä näkee. Käppäilin rauhaksii ja polttelin tupakkia. Jossainvaihees koiruus sit häippäs näkyvist ja mä pikkasen kiirehin askeleit, et nään suoran päästä mihkä hittoo se rakki ny meni. Pääsin suoran päähä ja kattelin vasemmalle…

Siellä näky pälvellä pariskunta naimahommissa, takaapäin se ukko siinä polkas seuralaistaa. Saman sekunnin aikana ku näin tän pariskunnan, ilmesty Milla näkökenttää ja tuuppas kylmän, kosteen koirannenusa sen äijjän perseesee…

Kamala rääkäsy kuulu, ukko hyppäs jaloillee, keräs sekunnin sadas-osas kamppeesa ja läks juokseen harskin toiselleppuolelle, naimakaveri perässää. Jumalauta et mua nauratti. Tartti oikee mennä äkkii takas puun taakke, istuu maaha ja nauraa röhöttää takinsisää, ettei olis niitten korvii asti kuulunnu. Milla vaan ihmetellen tuli mun luo, et mikäs hemmetin kohtaus sille isännälle tuli.

Et teettää se kevät muillaki, ku mulla… ;D

Murhat Ranskan Touloisessa!!

On se kyllä......yks perkele mikä noita ihmisii vaivaa. Nytki joku talipää listinny Ranskanmaalla kolme lasta ja yhen aikusen. Mikä ihme laittaa ihmisen tollasta tekeen. Mä en tiiä, tiiäks sä??

Miks?

Tultiin sitte Lahtee… 12.03.2012

…ja saman tien saatii loppupäivän iloks pikkumies, eli likanpoika. Mä oon aina viihtynny kakaroitten kanssa. Jo 12 vuotiaana olin lapsenlikkana jokusen tunnin kerrallaa ja ’koko suvun’ kakaroita on tullu enempi tai vähempi hoijjettuu. Nii ja sit viellä monen monia tukiperhellapsii. No, se siitä.

Likanpoika on pahassa kyselyiässä. Vaikka hälle vastaa kysymyksee, ni hän kysyy saman tien että MIKS. No, mä sit tapani mukaa köllöttelin täs sohvallain ja pikkumies tuli mun mahanpäälle istuksiin. Kysy sitte, et miks Pappa sul on haava päässä. No, kerroin et raksalla mul ei ollu kypärä päässä ja pääkoppa kolahti johonkii. A’haa, mut Pappa, miks SÄ oot täällä mummulassa…..

Meinasin ’tukehtuu pullaan’, mut vastasin et mä asun täällä. Niimut ku sähän asut siellä maalla. Joo, mä asun kesän siellä ja talven kaupungissa. Nii mut MIKS sä oot täällä mummulassa. Sanoin, et oon mummun kans naimisissa et sikskii...  Rupesin sit saman tien taputteleen ja kutitteleen poikaa ja kyselytulva loppu silkertaa siihe. Alettii sit leikkii muoviukoilla. Mä köllöttelin sohvalla ja ’mun joukkue’ oli tossa pöydällä, minkä pikkumies työn ihan kii tähä sohvaa et yletyn sitte ukkeleihi. Nii, siin pöyvväs on fillarit alla…

Seireenien eli työmaan kutsu vaati veronsa. Toista päivää makoilen ja paikat on aivan hemmetin kipeet, nii ettei meinaa liikkeelle päästä. V kummiskii kyseli, et oleks millo aatellu maalle takas mennä. Alkaakohan  häntä poltteleen uutee saunaa pääseminen, vaikka hän kyl sano ku maalta sunnuntaina kaupunkii ajeltii, et ei sil uuel saunal mikää kiire oo, sehän on sun harrastus…

 Osansa kivuista kyl on se, et ku kerran vieraita oli, ni aina innostuessani en malttannu makoilla, vaan piti pöljä-pään nousta istuksiin ku jotain kuuntelijoita kiinnostavaa kertoilin…

Nii, vastasin V:n kysymyksee, etten ainakaa huomenna viel pysty lähteen ku seläs on jotku hermot niin juntturassa etteivät meinaa toeta millää. Otin tos äsken sit tämäkät kipunapit ja maksimi-annoksen relaksantteja, et jospa se yön aikana laukeis se tai ne pinteet.

Mukavinta tänhetkisis kivuis on se, et ku makoilee selällää, ni ei satu ku vähän. Mut annas olla ku nouset jaloilles tai käännyt kylelles… Sit kyl tuntuu välil nii, et meinaa nuppi himmetä. Siks liikunki ny sit kahen kepin kans, sisälläki. Ei satu niin paljoo ku läskimahan painoo saa jaloilta kepakoille… Tartteeki miettii, et mitä hommii kykenis raksalla tekeen selinmakuulla…

...ja jatkuu...

Tänää neljättä päivää maalla.     10.03.2012

Kissat alkaa jo pikkuhiljaa tottumaa, ettei aina lähetä takas kaupunkii, ku kissankopat on sisällä. Viellä kyl kattovat niitä sisäätullessaa, mut uskaltavat jo olla kaikki kolme yhtä aikaa sisällä. Monesti kun talvel tullaa maalle, ni seuraavana tai sitä seuraavana päivänä päivänä lähetää kaupunkii, sitte ku kaikki kissat on saatu sisälle.

Kovasti ovat olleet ’apureina’ mulle tuolla raksalla. Se seireenin kutsu kun on tehonnu nyt kahtena päivänä ja oon painannu ihan liian pitkii työpäivii, kipulääkkeitten avulla. Tänää onneks tulee V ja nuorisoo tänne seuraks, ni on hyvä syy olla menemättä sinne seireenien sekaa, eli kutsuvalle työmaalle.

Saunalle ja sisää kärräsin kottareilla polttopuita lootat täytee mut avannontekoo en oo viel päässy.  Eilen en enää jaksannu ja tänää on paikat viel niin kipeet, et hyvä ku paskalle pääsin käppäileen aamutuimaa. Kipulääkkeitten pitäs suuremmin alkaa auttaa reilun puolentunnin sisällä. Niitten vaikutuksen alkamisen huomaa siitä, et suu kuivaa ja tulee kova jano. Sitä janoo piisaaki sitte koko niitten lääkkeitten vaikutusajan.

Eilen tuli punamulkkupariskunta esittäytyyn. Kissat on tirppoja kyttäilly kaikilla kolmella ruokintapaikalla. Mukavaa on kattella ku kissat siirtyy paikalta toiselle maha maata viistäen, kamalan nopeilla askeleilla. Sitte menevät ihan pieneks ja käkisevät viikset heiluen linnuille. Onneks on noi linnut vanhoi konkareit, ni ei noi paksukaiset saa niitä siepattuu revittäväksee. Onhan noi ruokintapaikat valkkaantunnu kissaturvallisiks ajammittaa, ei kissoil oo hyppäämällä tai kiipeemällä mitää mahollisuutta saaha napatuks paistii ittellee.

(Edit 12.03.2012)

Mukavaa oli. Saunottii pitemmän kaavan mukaa, syötii hyvin, otettii kohtuullisesti Olvia ja puhua pälätettii. Tähän välii typerä vitsi: Lahesta läks isä ja poika Ivaloon sukulaisiin. Poika sano Kuopion kohalla, et taitaa alkaa sataa. Iskä vastas Rovaniemen kohalla, et nii taitaa. Sukulaisii ku pääsivät ni emäntä kysy kahvipöydäs, et kuis teil matka meni. Isä siihen et siinähän se meni puhua pälättäessä…

Vitt…eiku… Kettumaisemmukavaa päiväjjatkoo sullekkii sinne!!

Ja häppeninki jatkuu...

No niihä siin kävi ku pelkäsin.     09.03.2012

Kyllä se seireenin kutsu mut sai pauloihin ja sai askeleeni suuntautuun raksalleppäin. Varovasti alottelin, et jos tosta nyt ihan pikkasen vaa. Otin purkuraudan ja sillä irrottelin yhen hutipalikan irti. Saunan lattia kun tarttee rakentaa silleen, että sitte ku se lahoaa, se on helppo korjata. No, onhan tossa toi eilennä tehyn seinän vinotukiki tiellä, jos sen nyt viellä irrottas, niinku valmiiks kevättä varte. Otin kaikki naulatki taltee ja oijjoin ne suoriks ja laitoin ne pölkyn päälle, missä säilytän oijjottuja nauloja. Niitä sitte otan siitä pölkynpäältä väliaikasii naulauksii varten.

Kattelin sitte, et enhän mä pääse lattiahommii olleskaa, (mistä olin aatellu keväällä alotella) ku kerta takaseinän vinotuet on tiellä. Niitä kun ei voi ottaa irti ennenku takaseinä on naulattu umpee ulkopuolelta… Siinä sitte huomasin siirtäväni tarvikkeita takaseinälle ja korvissa kuulu vasaran paukuttelu, kun takaseinää paukuttelin umpee. Päätykolmion jätin tekemättä, ku en viittinny siel umpihanges lähtee tikkait siirteleen. Kyllä ihmisellä voiki olla addikti.

Toisilla se on kahvi, tupakki, viina tai vieraat sänkypartnerit. Vaan mulla se on rakentaminen. Nuorempana kun kuulin jonku kaverini alkavan kämppääsä remppaamaa, olin paikalla vapaa-ehtostyöntekijänä, ruokapalkalla…nii ja sit välillä juotii Olvia tai kossua työpäivän päälle. Olin haluttu apulainen, kun multa melkein kaikki hommat suju. Nii, paitsi se muuraus, mitä en edelleenkää aijjo opetella.

Mut tätäpäiväähän mun piti… Nii, sevverra itteeni helpotin, et kaikki sahaushommat tein sirkkelillä, mutta ku se kompura ja paineilmanaulaimet on edellee siellä Lahessa, ni vasarahommiks meni taas se naulojen paukuttelu. No, viikon ku takoo ni alkaa käsiki sit tottuu. (Auts, on meinaan pal aamusta kipeempi vasaranheiluttelukäsi ku aamusella…)

Hiki virtas oikee kunnolla, kun pöljä en aamulla kattonnu lämpömittarii. Jos kerran eilen aamulla pakkasta oli -29,9, ni kai se tänääki sit on. Vaa ku ei ollu. Kun vajaat kaks tuntii olin höyrynny, lopetin homman ja tulin sisää parin-kolmen tunnin paussille. Pakkasmittari näytti lukemaa -0,7, et ei ihme et kuuma tuli ja paita kastu ku oli samat rytkyt päällä ku eilen, kunnon pakkasilla.

Nyt oon parisen tuntii huilinnu, söin kinkkukiusausta, ratkoin ristisanoi, lueskelin ihmisten plokei ja siin sivus tuumailin ja koitin olla kuulematta seireenin kutsuu. Kissat on rampannu ovessa sisää-ulos-sisää-ulos…

Nuorisoo soitti. Kysyvät et jos huomenna tulisvat kyläileen. Ovat saaneet lapsesa hoitoo ja meinaavat sen vapaa-ajan käyttää täällä korvessa, vanhan variksen seurassa, mukavaa!!

Nyt tartteeki hakee saunalle puita, tehä eli avata vanha avanto et saa vettä saunalle ja pesuhuoneen saavii ja vissii (kattelin ympärilleni) ei tääl siivota tartte, imuroin sit illal ennenku käyn 19-20 aikaa nukkuun.

Siitäs sait seireeni, nyt mul on muuta puuhaa!!

Mukavaa päiväjjatkoo sulle sinne!!

Häppeninkiä.

Eilen taas tapahtu.     09.03.2012

Jaahas, mistäs sitä alottas. No, eilinen oli lepopäivä, eli olis köllöttelyy ollu tiedossa. Jaksoin lepäillä likelle puoltapäivää, mut sit alko kyllästyttää. Nykäsin ryysyt niskaa, kävelykepin kouraa ja läksin Millan kans käppäileen. Teeret pulputti aivan mielettömällä metakalla. Suuntasin käppäilyni sillee, et ne jäis johki 300-500m päähän musta eikä tulis sitte häirityks.

Perseelleehän se arvio meni. Tollassessa pakkaslumessa pitää jatsarit sellasta metakkaa, et Millan piti tempasta kaks kaameeta spurttia, ku linnut läks kahessa aallossa lenteleen. Rauhottuvat kummiskii muutamas minuutis ja sama pulputus jatku. Tuumasin, et tarttis saaha hankittuu jostain kunnon talviturkis ollutta porontaljaa. Siitä ku tekis heinäkengät, ni johan sais linnut olla rauhassa, ku meikäpappa sellasset rohjot jaloissaan käppäilis pitkin talvista metikköö.

Kotiappäin tulles huomasin sit et telkka-antenni on lässähtänny vinoo. Eihän sellanen käy päinsä, tartteehan V:n nähä kesällä kaikki urheilutapahtumat. Hain sisältä kiikarit ja kattelin et kuin se on hajonnu. Tuusanpillunpäreinä siitä oli kiinnitykset. Ei muutaku katolle. Paksulti on lunta katolla, piti potkii lumee rappuset, ku kattotikkaat oli hukassa lumen sisässä. Kävin harjalle istuviltee ja hiissasin itteni antennille, joka talon toises päädys aikaasa viettää.

Kattelin et ihan paskaks on menny, täl joutaa viskaamaa vesilintuu. Irrottelin antennin johostaa ja viskasin antennirohjon saman tien alas. Samaa aikaa joku koetteli mun kättä, saatoin ihan pikkasenpaljo säikähtää. Mikä hemmetti SE oli. No, ei mikää hemmetti vaan PEKKA!! Kissanperhana oli kiivenny katolle mun perässä ja siinä se onnistuneen suorituksesa päätteeks puski mua! Nyt mennää kuule takas alas, sanoin Pekalle ja siitä se läks Pekka eellä ja mä peräs.

Alas mennes päätin, et en saakeli enää lumien aikana tänne kiipee, tiiä vaik lumi esteist huolimati lähtee liukuun pihamaata kohti ja meikäpappa siin peräs. Siin ois sillo papan henki löyhässä, ku tulis se äkkipysäys.

Niimpal v*tutti, en hyppäsin saman tien autoo nissaninromuu ja köröttelin kirkolle uutta antennii hankkimaa. Tuolla se nyt on, uus antenni ja huutelee mulle liiteristä et: Etkö papparainen uskalla mua lähtee laittaan katonharjalle. Ei musta mitää hyötyy täällä oo ja V sulle kiukkuaa ku ei telkka näy… Taijjat olla jänishousu ku katolla pelkäät olla.

No, se siitä. Joteski ajauduin sitte raksalle ja aloin siel laittaa paikkoja sellassee kuntoo, et pääsee jatkamaa pihasaunan tekoo. Eihän se hullulta valmisteluun jäänny, vaan innostuin naputteleen toisen pitkän ulkoseinän ulkovuorausta paikoillee, vaik paineilmanaulain oli viel Lahessa säilössä. Käsipelissä paukuttelin vasaralla useemman sata naulaa ja hämärää mennessä oli 2/3 ulkoseinästä paukuteltu valmiisee kuntoo.

Arvaa vaan kuin saakelin kipee vasarakäsi nyt on. Jos koittas lepäillä tän päivän… En usko itekkää, kun tuolla työmaa huhuilee ja houkuttelee mua taas luoksee, ihanku seireeni aikoinaa merimiehii. Saatan mä joutuu antaan periks ja tulla houkutelluks taas työmaan pauloihi. Liha on katos heikko ja mieli heikompi…

Vitt…eiku… Kett…äh, ei mua satu ku kätee. Mukavaa päiväjjatkoo sullekkii sinne!!

(Edit. 3h myöhemmin)
Kävin pihal tupakl, koittelees joko jalat kantas. Ei viel kunnolla. Varovasti kulmantakaa kurkkasin työmaalle. Siellä se seireeni houkutteli mua luoksee, raksahommii jatkamaa. Antennille huutelin, et saat kuule ootella viel sevverra siel liiteris, et lumet sulaa katolta. En saakeli enää toista kertaa lumen päällä katolle ala meneen.

Lisää elukoist.

Kävin tupakilla, ku Pekka hälyytti.      08.03.2012

Avasin ulko-oven ja samassa Maisa ja Pekka pyrähti sisälle lämpösee. Ite menin kuistille sauhuttelemaa ja luontoo kuuntelee. Käpytikka oli puuhissaa. Se kopisutteli kävystä siemenii omaks ruuaksee tossa puoliks lahonneessa raidassa. En oo kyseistä puuta malttannu kaataa, kun sillä tikalla on siinä puussa verstas pystyssä. Keväisin puun alta saa helposti kerättyy monta ämpärillistä käpyjä, V:n hiilloksella laavulla polteltavaks.

Oikee muita äänii ei korvat erottannu sen neljän minsan aikana, mitä kuistilla sauhuttelin, eli tupakkia polttelin. Tai, no, olihan noin pikkulinnut jo liikkeellä, ku kerran aurinkoki on ollu näkyvis jo tunnin verran. Niitten sirkutuksee on korvat jo niin tottunnu, et niitä pitää sillee ittestääselvyytenä pihan luonto-äänissä. Kovasti koko noin kymmenen tirpan porukka sapuskaa tarjolta kitusiisä riipivät ja ilmeisesti mielissää siitä sirkuttelivat.

Milla meni suoraapäätä liitskuu, sieltä ku on koiruus ottannu ittellee urakan hiirihommista. Kauan se aina viihtyy siellä ja välillä kova raapimis-ääni kuuluu, ku se koittaa kaivaa niitä hiirulaisia esii tapettavaksee. Sisää ku se sieltä välillä ehtii, ni se ’soittaa ovikelloo’ sanomalla murrr. Jos en siitä tokene ovee aukaseen, ni hetken oottelee ja sitte uus murrr ja jos sekää ei tehoo, ni sitte on vuorossa hiljanen hau.

Saara ja Maisa ei kumpikaa soita ovikelloo tääl maalla ku ollaa. Ne vaa pienenä on kuistilla ja oottelee et simpsalapimpsala ovi aukee. Tosin, joskus jos kiire on sisälle, ni ne kiipee tohon mun selän takana olevalle ikkunalle ja siitä huomaan niitten liikkeen ja avaan oven arvonsa maijjesteeteille.

Mutta se Pekan hälyytys. Pekka on viksu kissa.  Se on keksinny ihan poikkeevan tavan päästä sisälle. Ei, se ei naukase, ei murise, hauku eikä kiipee ikkunalle, vaan silla on todella ovela ja kuuluva keino sisääpääsemiseks. Täällä on jokases rakennukses varrelliin katuharja, et on sit vehe heti lähellä, jos tarttee jotain lakasta. Samanlainen on tossa pikkukuistilla seinää vasten nojaamassa…

Pekka on keksinny, et kun niitä harjan harjaksia repii, harja liikkuu ja varren yläpään nojatessa seinään, kuuluu ääni hyvin sisälle ja ulko-ovi aukenee ja kissa pääsee sisää. Niin se hälyytti mut äskenki ylös täst petist ja nyt sekä Pekka että Maisa lämmittelee takan likellä. Maisa 30cm päässä takasta lattialla ottaa lämpöö itteesä ja Pekka yläkerran rappusilla, takan yläpuolella.

Mukavaa päiväjjatkoo sulle sinne!!

Kipulääkkeet vaikuttaa, siks ei nyt just satu…

Elukoit luonnos.

Täällä liikkuu eläimii.  08.03.2012

Kuunneltii  Millan kaa, et kuka perkele tuol rääkyy. Ihanku henkesä hädissää joku ois. Lähettii siitä sitte kahestaa hommaa katteleen. (no joo joo, otin mä ny varoiks pyssyn mukaa, jos vaikka joutus elukan lopettaan) Oli ku ois joku elukka ansaa jäänny, se oli tossa noin 300m päässä naapurin toisella pellolla. Siis meiltäpäin toisella, onhan hällä useempii peltoi. NO, ihan näytti ja kuulosti et se elukka huutaa niin hemmetisti ku on ansaa jäänny, mut kummasti sille tuli jalkoi mahanalunen täytee, ku Milla singahti täyttä spurttia sitä kohti.

Katoin et kettu se siinä menee, mut värit oli tyystin väärät. Ruhon ja hännän mitta oikein ja liikkuki ihan ku oon tottunnu näkeen kuin kettu juoksee, mut se väri. Likasen harmaanruskee, ei lainkaa punanen eikä hännänpääkää ollu valkoi. Ihan ku se elikko olis jossain tuhkassa pyörinny. Saattaaha se olla silleeki. Mut karkuu se pääs Millaa, onneks.

Paskakävelyn aikana, just  sillo ku Milla oli mettän puolella tarpeillaa, näin supipariskunnan. Yhä edellee ne kulkee samaa reittii ku ne ’aina’ on kulkennu… Onneks Milla ei niitä havainnu, oon ihan tarpeeks saannu supien jäänteitä Millan jäljiltä täst pihast korjata. Varsinki viime keväänä V oli enemmänki pahana, ku Milla toi sen lopun haaskan ja repi sitä pihassa. Sai meinaan supinkarvaa aikalailla keräillä..

Kissat kyttää kuka missäki. Ruokin lintuja kolmes eri paikassa, kuudes eri pisteessä ja ne on hyvii paikkoi kissojen kytätä. Eka paikka on terijoensalava. Siinä on ensteeks puun alla koivupöllin nokassa ruokintakoju, mikä näyttää minitalolta. Sitte ite puussa on paikka talipalleroille ja toinen toisel puolel puuta, mihkä laitan leipää. V:n vajalla on talipalloja ja paskahuussin viereises männys on paikka talipalloille ja toinen paikka ihralle. Tänä talvena on tarttennu täydennystä laitella 7-9 päivän välein. Mukavaa on tirppoja tiirailla pihalla tai sisältäpäin kiikareilla.

Mutta se paras näkymä, sen säästin tänne viimiseks: Aamusella, just ku pimeys vaihtuu hämärään, hetki ennen auringon nousuu. Herään, kaivan kännyn yöpöyvvältä ja soitan V:lle. Nousen istumaa ja raotan pikkasen verhoa…

Napurin puolella, ihan tilojen rajalla käppäilee…..

Tupsukorva. En oo ikinä nähny ilvestä (siis eläintä. Oon mä sen elukkälääkärin Mikael Ilveksen nähny ½m päästä) näin läheltä. Matkaa on maksimissaa 20 metriä. En meinaa uskaltaa hengittääkkää, ettei vaan kissa säikähtäs ja pomppis karkuu. Kauan saan ihailla kaunista eläintä. Samalla kuiskuttelen V:n korvaa näkymän hänenki tiedoks.

Tarttee vissii myöntää, et korvessa ollaa. Ekana vuonna ku tässä oltii, kävi ihka elävä karhuki täs pihas. Oikee ammattilainen kävi jälet kattelemas ja sano ettei epäilystäkää, karhu se on ollu. Jopa Valkoselkätikka viihtyy aivan pihapiirissä. Se kaivelee lahoomaa jätetyistä puista toukkia ja on jo tottunnu meihin eikä enää säntäile pakosalle ku joku pihassa liikkuu. Tuntikaupalla oon elukan puuhii seuraillu. Se jos mikä rauhottaa mielen.

Vitt…eiku… Kettumaisemmukavaa päiväjjatkoo sullekkii sinne!!

Vaihtuuko vai ei.

Ostin tossa ittelleni osotteen: www.partapappa.net.
Tää pitäs pysyä samana tää plokiosote, vaikka se muuttuu... Tai siis siellä sanottii, et jos ja kun lukijat lukee tätä suoraan nettiosotteella tai syötteenlukijalla, ni silti pitäs ploki löytyy. Laitan tän ny kummiskii tiedoks, et jos jotain häikkää esiintyy ettei vanhal osotteel ploki löydy, ni täs tää uus osote sitte on... Ja että vielä sekasemmaks menis, ni: maksoin uuen osotteen laskun ja KUN se näkyy myyjän tilillä, vaihtuu tää osote toks ku on tuolla ylhäällä.

Joutavaa jorinaa.

”Vanha minä” taas nosti päätää.  08.03.2012

Oon (18 ekaa elinvuottani) suvun nuorimpana ja  nuorena muutenki menestyneenä joutunnu usein lunastamaa paikkani ja ’näyttämää’, et kyl mä pystyn. Sama tilanne alko kehitty alkuviikon aikana.

Halusin maalle, kun kelit oli mitä mainioimmat, eli aurinko paisteli NIIN keväisesti että. Selkä on niin perseen kipee mut silti sanoin V:lle tiistaina, et jos selkä on yhtää parempi, ni lähen huomenna aamulla elukoitten kaa maalle… En halunnu pummata keltää kyytiä, vaa ajella itte.

No, lähtöhän siitä tuli. Nappasin heti aamukuudelta kunnon satsin kipulääkekirjosta, et 2½-3 tunnin päästä pääsis lähteen. Kasin maissa alko jo helpottaa ja pakkailin sitte elukoille sapuskat ja ittelleni lääkkeet ja läppärin matkaan. Muut maalle menevät tarvikkeet oli jo autossa nissaninromussa ja repussa. Auto Nissaninromu oli jo ääriää myöten täynnä, ei olis yhtää mitää enää mahtunnu turvallisesti kyytii. Kummiskii tartti viel kirkolla kävästä kaupoilla, evästä ittelle hakemassa. Olvia en jostai kumman syystä hankkinnu, oon kait uskoo tulossa… ;D

Sain ajotettuu lähtöni siiheks, ku V läks töihisä, siten mun ei tarttennu kantaa kissoja ku V kanto kissasa. Ne kun on jo aikas ihanan pulleita, nii paitsi Pekka ei oo viel alkannu lihoon kastroinnin päälle. Pihalla nostelin elukat ja reppuni kyytii, moiskautin suukot V:lle ja sit eiku menoks. Matka meni mukavasti rallatellen (ei, en laittannu ratjoo autos nissaninromus päälle) hoilottelin itteksein elukoitten harmiks. Kauppakassit (2kpl) sain kuiteski viel ängettyy kyytii.

Jotain kilsa-kaks ennen omaa pihaa alko paska haiseen vahvasti. Aattelin et eikai joku kissoista paskantannu autoo. Olin laskennu kissat häkeistää vapaaks loppumatkan ajaks. Kysyin sitte, et ’kuka pieras’ ja Pekka naukas mun korvanjuures et ’minä’! (Pekan kommentti: Mitä nauramist siin o, eiks sult muka hätäpieruu oo koskaa tullu!)

No perillä ensteeks vakiohommat ja sit tyhjentelin kamat autosta nissaninromusta ja vein ne kutakuinki paikoillee, tai ainaski sinneppäin, mis niit aikanaa tarttetaa. Päivän ja alkuillan puuhastelin pihalla. Ainoo mainittemisen arvoin asia on se, et sain päätettyy, ku pari tuntii raksal tuumailin ja mietiskelin, et kuin teen sen tulevan pihasaunan sisäpuolen. En missää nimes haluu siit mitää vakiosaunaa, niit mul on jo kaks, enkä nykymuodin mukasta vakiosaunaa mustana, vaan löylyhuoneest on tultava luola, pesuhuoneest osin musta ja keskiharmaa ja pukuhuone on sit jotain 30-40 lukuu.

Oon saannu hommattuu jo kohtalaisesti  -40-luvun rekvisiittaa pukuhuoneesee, kierrätyksestä, mistäs muualta. Valokytkimet vakiokorkeudella,(ne spesiaalivalot ohjataan katonrajasta) bakeliittisen hiustenkuivaajan, aidon levitettävän hetekan, jonka oon jo koemmaannu, valaisimet, ihan oikeesti vanhoista vaatteista tehyn räsymaton (V löys sen) ja kaikkee muuta mitä en ny ala kirjotteleen. Ainoo poikkeus minkä teen on se, et seinäpanelit on joko (kokeilun tuloksest riippuen) värjätty rautavihtrillillä tai sitte maalaan ne harmaaks, kun kerran mustaharmaan haluun.

Illal ei pal tarttennu unta ootella, ku raittiis hiljasuudes oli päiväsä viettänny. Aamusella soitin V:lle ja laskin kissat ja koiranperkeleen pihalle. Ihmettelin et miks ne noin nopsaa tulee jo takas sisää ja se syy selkis ku katto pakkasmittarii: -29,9 ja tää paikka on sentää etelämmäs ku meijjän kaupunkikoti Lahen keskustassa.

Tän torstaipäivän taijjan olla pakotettu  viettämää  vaakatasossa, ainaki pää-osin…

Vitt…eiku… Kettumaisemmukavaa päiväjjatkoo sullekkii sinne!!

(Milla on vissii opetellut edellisen lauseen naputtelurytmin, kun jo aika useesti on tullu mun vieree ku oon tekstin saannu valmiiks. Nii nytki.)

Kuvia.

V:n kanssa käytii kukkakaupassa.

Pekka ja Saara ryypiskelemässä vettä.

Syön ksylitolijenkkiä, kun suu kuivaa lääkkeistä. Äitee teki niistä tyhjistä pussukoista sitte tälkertaa kaks kassia. Likka halus ja sai toisen. Maisa on jo tutkinnu kassin...

...ja nyt on Pekan vuoro.

Tää tartti ottaa paskasenharmaan ikkunan läpi, ku nii tarkkaa kyttäsvät Milla ja Pekka tielläkulkijoita.

Vitt....tai...ei mua ny niipal satukkaa...

Korjailuit.

Viime viikol oli taas korjattavaa.   04.03.2012

Poika toi töistää poistoon menneitä vehkeitä. Moottorisahassa oli käynnistusnaru poikki ja kun sen vaihoin ehjää ja nykäsin koneen käyntii, huomasin heti et kaasarin säädöt oli joku väännelly ketuillee. Ensin säädin tyhjäkäynnin, et saha pysy ees itteksee käynnissä ja senpäälle säädin huippukierrokset. Muuten kone oli kunnossa ja putsailin sen sitte perusteellisesti.

Hiltin akkuporakone oli täysin toimimaton. Latasin ensteeks akun täytee ja purin itte koneen osiks. Sieltä löyty kaks vikaa: Hiilet lopussa ja yks johto irronnu liitoksista. Satuin kätköistäni löytämää sopivat uuet hiilet. Hioin kollektorin ja vaihoin uuet hiilet kuluneitten tilalle. Irronneen johon tinasin kiinni ja löin koneen kasaan. Akku kiinni ja niin taas kone pelitti.

Kysyin pojalta, et vietkö koneet takas töihi. En, ne on jo poistettu, piä ittelläs… No, nyt mul on taas 5 moottorisahaa mut hemmetin hyvä akkukäyttönen iskuporakone/ruuvinväännin, jess!!

Likanpoika toi tullessaa kaks leluu korjattavaks. Autosta oli irronnu pyörä akselistaa ja sen liimailin kiinni. Joskus 20v sitte tekemäni vehe pojalle oli rikki ja sen korjasin laittamalla paristot takas paikoillee. Vehe on sellanen käes piettävä. Peukulla kuuluu rumia lauseita: Fuck you, you’re the assshole, eat shit,  fuckin’g juge. Yhestä napista kuuluu erilaisii avaruusäänii, ehkä noin  40 erilaista, menin laskuissa sekasin. Ja yhestä napista välähtää salama. Vehe on ollu aina poikien mielee ja niin nyt 20-v jälkeeki.

Mielettömät ’sotaleikit’ on Mummolla eli V:llä ja likanpojalla meneillää. Baumm paff ja kaikkii muita ’sota-ääniä’ kuuluu kun pikkumies innolla muovi-ukkeleilla leikkii. Samalla ne kattoo sivusilmällä aikalailla tylsää leffaa dinosauruksista. KAMALA miten mielettömiä ääniä toi pikkumies suustaa saa aikaseks. Jotain meni rikki ja hetimiten se mulle tuotii korjattavaks. Oli vaan panssarivaunun osat irronnu toisistaa, helppo korjata.

Vitt…tai  ei mua ny niipal satukkaa, ku on veressä riittävästi hermokipulääkettä… ;D

Makoiluu.

02.03.2012

Että tästäki päiväst piti taas tulla tämmönen.

Ihan hyvin lähti aamulla päivä käyntii. Oottelin kolmisen tuntii et aamunapit veis kivun pois, kun oli ’pakko’ mennä kaupoille. Kissojen hiekat ja ruuat uhkas loppua ja pikkasen sama tilanne palvelijoitten ruokien kohalla. Siis kissojen palvelijoitten.  Erehyin sitte ostamaa 4 x 5 litran pissapojan nestettä, halavalla kun sai. Myyjä kyl oli mukava ja kanto pönikät autoo asti ja laitto ne takakonttii.

Koitin ajella hissuksii ettei pönikät kaatuis, mut 300m päässä kun käännyin pensa-asemalle, ni kolina vaa kuulu takapaksista. No, tankkasin auton nissaninromun ja aattelin et ku kerran pysähyin, ni laitan pönikät kiinni toisiisa ja hakaseen, mustekalan avulla kumiremmillä takakontin lenkkeihi. Sielt noustessa tuntu selässä ihan hiljanen naks.

Siihen putos pappa polvillee. No, hissuksii nousin sit siitä ja könysin nissaninromust  tukee ottaen kuskinpenkille. Hetken pyyhin hikee ottalta ja sitte köröttelin kotipihaa. Kaikki ostokset jätin autoo nissaninromuu, hakekoo tavarat sisää joku joka kykenee. Tässä sitä köllötellää kuudetta tuntii sohvalla. Ensin otin kuus kipulääkettä, kolmee erilaista ja kaks tuntii sitte vahvimpii hermokipulääkkeitä mitä mul on, suurimman sallitun kerta-annoksen.

V*tuttaa kun just  tuntu et ees joteski pärjää tän selänpaskankanssa, ni tulee ihan itte hölmöiltyy tollee. VOI PERSE mikä tahna-aivo, kusipää-idiootti.

Likanpoika on yökylässä, nuoret on salppurin kisojen kisahumussa kaupungilla ja hyvä on että lähtivät. Mä oon sitte likanpojan leikeissä avaruusalusten laskeutumispaikka. Jotain hyötyy sentää.

Jotain tää paska selkä ja sen aiheuttamat hankaluudet koittaa mulle opettaa, mut kun en vaa tajuu mitä. Kiireen ja hoppuilun oon jättänny pois, samoin työhulluuden.

(edit. 03.03.2012)

Sama paska kipu jatkuu tänääki. Likanpoika nykäs reilut 10h yö-unet, oli mukavaa kun taas jäi yökylää. Pikkumies pelas sallitun tunnin ’miespeliä’, on jo oppinnu ajamaa autolla ja oli NIIN mielissää. Mä köllöttelin peräkammarin petissä pikku-ukon seurana, ni ei tarttennu yksin pelailla.

Hellarit eli helluntaiseurakunnan kaks miestä kävi ovella, olisvat tulleet jutteleen. Sanoin, et mul on tänää kipupäivä, ei must oo jutteleen eikä kuunteleen teijjän juttuja. Vastapäisen naapurin pappa, ikä liki 80v, laski ne sitte omaa kotiisa juttelemaa. Tän tiiän siks, ku V vei likanpojan ala-ovelle, kun sitä tultiin hakeen ja kun hän tuli takas tänne, kysyin et onks ne hellarit viel siel rapus. V sano et pääsvät just Paavolle sisää.

Mikäs mun täs on kölliessä. Lämmintä piisaa, aurinko paistaa ja sohva on just mun selälle tehty, eli hiton hyvä makoilla. Turhaa taas vingun, pikkukivuista.

(edit. 04.03.2012) Ja sama jatkuu. En enää viittinny kuunnella noita saatanan repiviä kipuja, vaan tein päivästä zombiepäivän ja kaikista muistakin tulevista päivistä teen, mikäli moiset kivut jatkuu. Uusina tuntemuksina seuraavaa: Tuntuu kun hermoja revittäis musta ulos sormien ja varpaittenpäitten kautta. Joku repii mun lihaksia silpuks, ihan kun repis jotain vaikka kaalia kappaleiks. Siispä apuun, hermokipulääkkeet. Enää ei satu, mutta ei enäää myöskään pää ole kartalla ja älli kadoksissa tiesmissä. Mut mukava ja hyvä on muuten olla.

Mukavaa päiväjjatkoo sulle sinne!!

Vitt…eiku… Kettumaisemmukavaa päiväjjatkoo sullekkii sinne!!

Joutavaa jorinaa, taasen.

02.02.2012

Kyl meil tääl on sit keväinen ilma.

Vesi juoksee leveinä puroina katujenvierii ja loska lentää kun autot liikkuu ajotiellä. En tota havainnu, tai oikeemmin en kattonnu ulos, ku lähin Millaa viemää tarpeillee. Siis Millaa, ei Millanii… ;DDD.  Nahkaset jazzarit oli mul jaloissa, et ei se märkyys sinällää haitannu ku sukat pysy kuivina, ennenku vast ku olin takas kotosalla. Kun tällasset kollekehousut on jalkojen verhona, ni se kangas aika hyvin ottaa kosteutta ja mun päälihousut on ku pikkukakaralla, polviin asti märät. Vaihoin toki kuivaa ylle, ennenku pötkähin sohvalle konetta naputteleen.

Kelin syy se ei oo, vaan väärän housuvalinnan. Hiukkasen mua aina huvittaa, kun useempi ihminen jonka Millaa ulkoilluttaessani tapasin, sano et ompas karsee keli. Tuulee, räntää sataa ja loska roiskuu. Joskus aikojen alussa olisin saarnannu et ei se kelin se syy oo, vaa sen et sul on vääränlaiset ryysyt niskassas. Nykyää maltan jo pitää turpani tukossa ja hymyillä vaa :D.

Hirvee palo on päällänsä muuttaa jo maalle. Autoki  nissaninromuki on taas pullollaa hankittuja tarpeita: Ostin kierrätyksestä tehtaan paketissa olevat galvanisoidut laituritikkaat, kun teen uuen laiturin siihe pihasaunalle, hinta oli 30€, eli 1/10 kaupan hinnasta. Mukava löytö taasen. Lisäks pissapojan nestettä löysin 4 x 5 litran pönikän kympillä ja uuen saunan vesisäiliöön kraanan. Se säiliö on käyttämätön, kaverilta ’kuhan viet pois’ saatu ja siinä oli sellai kraana mist en tykkää (sellai ku ennevvanhaa oli, et saa kiertää 100 kierrosta aukipäin ennenku vesi tulee) ja nyt hankin siihen pallohanan. Kaikellaist muutaki on osunnu halpaan hintaan kohille ja oon sit keräilly tarpeet taltee.

Joteski elämä näköjää haluu et se pihasauna tulee pikasesti käyttöön, kun ei multa sieltä puutu enää kun kolme juttua: Kaks sementtilevyy palontorjuntaan, seinä + kattopanelit ja savupiippu. Taitaa siin olla kaikki, mitä ny jotain pient nippelii ja nappelii tarttee, mut niitä sellassii mul on varastot piukeena, ihanku joillain naisilla on kangasta/villalankaa/skärppäysvermeitä/yms  nurkat pullollaa.

Jos en joka kolmas vuos tekis maalla varastojen tsekkausta, millon poistan ’turhat’ haalinnan kohteet, ni mulla pitäs olla kohta jo hehtaarin kokonen halli, mis aarteitani säilyttelisin. Kaikki keräilijäluonteet tietää sen, et halvalla tai ilmatteeks ku saa, ni eihän sitä voi olla ottamatta. Mä otin täs yks vuos vastaa yhen pikkutalon ulkovuorauslaudat, mitä oli ’puolmätiä’. Syy: Niist sai tehtyy noin 40 lintupönttöö ja loput poltin juhannuskokossa… (seliseli…)

 Laskin tässä yhtenä tylsänä päivänä sitä, et kuin hyvin oon pysynny raameissa eli hienosti sanottuna budjetissa, sen pihasaunan rakentamisen kanssa. Likimain puolet siihen varatuista rahoista on jo kulunnu ja loppu puolet pitäs piisata noihin loppuhankintoihin. Pihasaunan budjetti oli huimat 1000€. Ja jotku kehtaa väittää et rakentamiin on kallista!!

Vitt…eiku… Kettumaisemmukavaa päiväjjatkoo sulle sinne!!

Pelipäivä.

Peräkammarissa oli taasen viikonloppuna pelipäivä. Vasemmalta: Likanpoika, Milla, Partapappa ja meijjän poika.

Likanpoika pelaa 'miespelii', Milla torkkuu, mä teen ilta-sanomien sanaristikkoo ja poika pelaa jotain just hankkimaasa pelii ja kiroilee kun ei heti tiiä mitä missäki pitäs tehä.

Mun tarttee olla likanpojan seurana, kun hän kyselee et mistä napista mitäki tehää ja tapahtuu. Meijjän poika neuvvo ne nappulat mulle ja mä koitan muistaa ja kertoo niist sit pikkumiehelle.  Se peli on sellai mis tarttis ajella, mut kun ei viel motoriikka oikee pelaa, niin sitte kävelee ympäriisä siin pelissä, käy kaupoissa ja sensellasta. Mut pikkumies 'pakotti' pelaamaa, kun hänen tartti saaha tietää et kuin auton saa ja miten sil ajelaa. Oli aivan SAI-RAAN vaikeeta ajaa autoo tollassella ohjaimella. Kyl hyvin huomaa etten oo pelei pelaillu.

Nyt oon taas pikkumiehen kans peräkammarissa Hän pelaa taas 'miespelii' ja mä näpyttelen tätä sepustusta. Nyt hän on innoissaa, kun oppi kuinka autolla ajetaan. Käytti auton pesussa ja senjälkee törmäs toisee autoo ja tuli poliisit paikalle...

Mietiskelin sellasta asiaa, et kaikella tapahtumilla on merkityksesä. Homma lähti sellassesta tapahtumasta, kun maalla siirsin tuvan telkkarin toisee paikkaa ja hankin sit siihe kaiuttimet ja subbarin. Tarttin tietynlaisii johtoi et ne sai yhistettyy telkkaa ja DVD:he. Kattelin et millasset liittimet missäki on, et osaan sitte kaupunkis ollessin oikeenlaiset ostaa ja tehä tarvittavat johot. Kummiskii ku yhtä kaappia sitte pengoin, jatkojohtoo ettiessäin, löysin sieltä kaikki ne liitosjohot mitkä tarttin. Eli olin joskus ne jo tehny ja kummasti ne oli ajautunnu maalle siihen kaappii. Ei tarttennukkaa ostaa liittimiä ja johtoja.

Omaa tilannettani oon kans miettinny, et mikä tarkotus on sillä, et jouduin jäämää eläkkeelle. Yhen ainoon oon vast keksinny: Likanpojan hoitaminen sillotällö, niinku nytki, karkauspäivänä kun muut on töissä ja likanpoika lunssassa meillä. Mitenkää en meinaa oppii nauttimaa tästä 'joutenolosta', vaan vielläki tuntuu et mun pitäs ansaita paikkani olla ja elää. Ihan typerää. Oon nyt tilanteessa, mistä töissä ollessani aattelin, että 'sit ku', ni teen sitä ja tätä.

Asetin sekuntti sitte ittelleni tavotteen: Oppia nauttimaa nykysestä tilanteesta, elää taas hetkessä, niinku aina ennen elin. Oon jo ansainnu paikkani olla ja elää.

Vitt...eiku... Kettumaisemmukavaa päiväjjatkoo sulle sinne!!

Ootteluu.

Maisa jaksaa täs paikas ootella vaik tunnin. Niimpä, tietysti kysees on ne pikkuriikkiset banaani/kukkakärpäset joita sitte mettästellään sillee et kamat lentelee sinnettänne.

Aamulla kun tulee keittiöö, ni sieltä useimmiten tapaa tällassen näyn. TOSIN yleensä on siistimpää, mut mä en koskaa viitti alkaa lavastamaa kuvii, vaa nappaan ne sinällää.

No eikö se mummu sieltä jo tuu... Mä en koht jaksa oottaa enää...

No tuu sä ees sitte....

V ei enää malttannu, vaan istutteli onnenapilaa ja kahta muuta kukkaa  joitten nimi ei jäänny mielee, enkä ala roskista tonkii et ne nimet löytäsin.

Ite ihmettelin et mikä ihmeen jano porkkanan naateilla on, ku vaik annan vettä illalla ja aamulla, ni ne on usein ihan kuivilla. Eka satsi kuoliki sitte ja nyt on seuraava kasvamassa. Kuvaa en tilanteesta saannu otettuu, jolloin se naattien kuolemisen syy selkis. Kissanperhanat käy juomassa tosta kulhosta, ni ei ihme et ne on kuivilla.

Sipulit on vissii jotai sellasta mikä on säteilytetty tai jotain, ku ne ei ala vihreetä pukkaan olleskaa. Tarttee kaupast käyä hakees jotai luomuu.

Nuoret töihin!!

Yrittäjäsanomat kirjotteli helmikuussa, että armaassa Suomenmaassamme on lähes 60 000 alle 30-vuotiasta ihmistä ilman opiskelupaikkaa, eivätkä he hae töitä. Yrittäjien mukaan nuorten palkkaamisen suurimmat ongelmat ovat perusosaamisen puute ja ylipäätään valmiudet siirtyä työelämään. Lehden keinot on tiukat. ”Koulutusta ja kokemusta vailla olevien palkkataso pitää irrottaa alkuvaiheessa työehtosopimuksen taulukkopalkoista.” ”Sen lisäksi on kehitettävä oppisopimuskoulutusta.” ”Nuorille täytyy asettaa velvoite aktiiviseen työnhakuun.”

Ite oon seurannu useemman tohon ryhmään kuuluvan porukan elämää. Eletään valtion ja kunnan kustannuksilla ja oletus on se, et kyllä kunta maksaa, kunhan vaa keksii keinot kuinka lypsää rahaa omiin taskuihinsa. Joillan pareilla on luottotiedon menny ja näin ollen jopa asunnon saanti vaikeutuu huomattavasti. Perseet homeessa maataan himassa ja kiukutellaan et saatanan sossu ku ei suostunnu mulle uutta puhelinta/läppäriä maksaa. Ei tietenkää ku siel tiedetää et tyyppi myis sen heti eteepäin…

Persetti, kun olin kerran menossa sossuun, tukiperhelasta tapaamaan, niin sinne tuli nainen kalliissa turkissa yms. kallista yllään ja koruja vähintää 10 000 edestä kaulalla. Tyyppi meni vaa kaikkien ohi siihen tukiluukulle, viskas laskukasan sossutyypin etee ja sano:”Siin on mun laskut, nyt saatana maksat ne.” Jonka jälkee tyyppi häipy. Voi perse, tollasset siipeilijät on saatava kurii.

”Vittu mä mitää töitä ala tekeen, ku tienaisin vaa muutaman kympin enempi ku kotona ollessain.”

Ihan perkeleen väärä asenne on tollanen.  Helvetti jos me kaikki alettas vaa makaamaa himassa, ni kuka täällä hommat hoitas ja mistä se rahamäärä irtois tollassee. Nuoret on saatava töihin, jos ei muuten, ni OPPISOPIMUSTA ois alettava käyttämää. Sitä on muakattava sellassseks, et se houkuttelee sekä työnantajaa ottamaan jonkun nuoren oppisopimuksella töihin ja nuorta silleen, et pääsee suht haluumallee alalle oppisopimuksella oppimaan ammattia ja sen päälle tienaamaan itse elatuksensa.

Armaassa Suomenmaassamme on aivan liian hyvät sosiaaliset edut ja mun mielestä pitäs tehä tälleen: Kun nuori ihminen jää pois työstä tai opiskelu loppuu, maksetaan ½ vuotta täyttä työttömyysturvaa. Samaan aikaan pitäis olla etuuden saadakseen edes työnhakijana työkkärissä. Ajanmittaan tuki laskisi portaittan ja tuet lopetettaisiin, jos henkilö ei suostu menemään osoitettuun, yhdessä sovittuun työ tai oppisopimuspaikkaan.

Nuoret on saatava kiinni työelämään ja keinot siihen on jo keksitty. Nyt ne vaan pitää ottaa käyttöön!!

Vitt…eiku, Kettumaisemmukavaa päiväjjatkoo sulle sinne!!

Tilaus from Zooplus

Löysin Millanin kommentista jonku plokista vinkin ZOOPLUSsa kaupasta, mist saa lemmikeille ’kaikkee’. Hälle laitoin asiasta s-postii ja hän kerto et aika kauan kestää tavaroitten tuleminen sieltä. Päätin selvittää miks.

Tilasin tavarat  23.02.2012 kello 16:50. Maksoin tilauksen heti.

Tilausvahvistus tuli 23.02.2012 kello 17:51

Samana iltana kello  21:20 tuli s-postia, missä kerrottii tilaukseni kokonaissumma ja erittely tilauksesta. Myös valittemani maksutapa ja viel kerrottii, et maksun siirtyminen kestää yleesä  4-5 PANKKIpäivää.

27.02.2012 kello 23:37 tuli s-postia, missä ilmotettii maksuni tulleen perille ja että tilaukseni on siirretty pakkaamoon työstettäväksi. Samassa postissa annettii linkit, mistä voi seurata paketin etenemistä, sekä kaks numerosarjaa millä voin seurata pakettini liikehintää DHL:llä ja itellalla.

28.02.2012 kello 15:34 tuli ilmotus, että paketti on NOHRA nimisessä paikassa. Kello 18:59 tuli s-postiin kuitti maksusta pdf-tiedostona.

29.02.2012 kello 02:35 tuli s-postii viesti, että paketti on Hampurissa, lähössä meriteitse Suomeen.

01.03,2012 kello 08:50 tuli tsooplussan tarjouslehtinen s-postiin.

02.03.2012 kello 16:10 saapu tieto, että paketti on Suomen kamaralla.

02.03.2012 kello 16:15 saapu ilmotus, että paketti on itellan logistiikkakeskuksessa 01010, lajiteltuna. Paketin paino ilmotettiin, 2,14 kiloa.

05.02.2012 kello 07:52 tuli paketti kotiovelle.

Eli eniten aikaa vei rahan siirtyminen ja laivamatka Saksasta Suomee.

No kun lelu ja sapuskat kerran tuli tänne ja palvelu oli hiukkasen hidas mut muuten hyvä, ni kattellaas sitte mitä elukat tykkäs:

Ja sitten toinen heti perää.

Tapahtuuhan sitä.

Milla änki ittesä kissojen korituolii. V osti tuolin ittellee vuonna 1985, kutomatuoliks. Mut eihän se nii menny, kissat valtas tän(kin) tuolin ittellee. Hyvin on kestävä ollu, vaik kissat kovin siinä kynsiää terottelee.

Sisko ja sen veli. Tää on toinen tuoli minkä V osti ittellee kutomatuoliks. Hän ku huomas tän ainoon kappaleen kaupassa, ni hän istahti siihen eikä noussu pois ennenku olin käynny sen maksamassa. (Siks, ettei kukaa muu sitä saa ittellee.)

Lapsi ku leikkii hiljaa, ni sillo se tekee jotain ei sallittua. Hihitystä kuulu (oltii sillo kahestaa) ja mä sit könysin sohvalta ylös ja könkkäsin katteleen mitä se likanpoika puuhaa. Oli laittannu omaa hammaspesumerimiehee kaikki "hampaat" ja naureskeli kun mummulle oli laitellu harvahampaat. Kyl me sit kahestaa naurettii.

Ja sitte liikkuvaa. Maisa ja Pekka treenailee keväsii kissatappeluita varten.

Ruokaa.

Tulihan sapuskoitua.     23.02.2012

Eilen oli niin ’terveellisen’ makunen ruoka, et tänää päätin syyä jotain vähemmänterveellistä. On se kumma, et vaik ite hankkii sapuskasa, ni miks ei voi ostaa sellasta mistä tykkää, vaan aina tarttee ostaa jotain terveellistä. Terveellistä ruokaa ei oo muu ku mahollisimman vähän käsitelty sapuska. Peruna ja muut kasvikset pitää nälän loitolla. Makaroonia kun syö, niin ensimmäisen pierasun jälkee on maha tyhjä. Eli tänää söin pyttäriä ja leipänä oli Tamberelainen riävä.

Saatan olla hiukkasen erilainen ukko, et oon aina tykänny ja syönny kaikkia mahollisia kasviksiks luokiteltuja juttuja. Kasvikest marjat salaatit  hetelmät, kaikki putoo, PAITSI kaali kypsänä. Siitä tulee niin saatanan pahan makusta ja hajusta kun se kypsennetää, et eihän sellasta paskaa syö koirakaa, saati minä. Joskus kun V on oikee pahalla päällä ja haluu mua kiusata, ni se tekee kaalilootaa. Koko kämppä ja rappukäytävä haisee paskalle. V:n mielest se on sellasta herkkuu, et hän syö sitä aamupalaks, välipalaks, pääruuaks, jälkiruuaks ilta ja yöhuikopalaks… Hyi hemmetti! Mut hän onkii syntysin läns-suomesta, niil on muitaki outoja tapoja. Tollassena päivänä mä lähen sitte ulos syömää, jos pääsen jaloilleni. Jos en, ni mielummin oon nälissäni ku syön kaalilootaa. Kerran oon sitä haarukan kärjellisen maistannu ja voin sanoo et sen pahempaa makuu ei mun suussa oo koskaa ollu.

Kattelin jääkaappii sieltä juomaa ottaissani, et taas on jäänny syömättä. Laitan sapuskat sillee, et ne on sellasses järkäs et tiiän oonko syönny. Eilen en ollu syöny ku sen yhen terveellisen makusen ruuan. Kaikki muut oli syömäti. No, ei sen nii väliäkää, kun on tällanen 5-6 kilon läskimakkara vyötäisille kasvannu talven aikana. Mulla on vammautumisen myötä  ollu sama ongelma, jos sen ongelmaks haluu kattoa. Lihon aina talvella 4-6 kiloo ja maalis-huhtikuussa tipauttelen painoni siihes samaa 72 kiloo missä se aina on ollu.

Vaikeeta on vammautumisen ja senjälkeisen eläkkeelle joutumisen ja liikuntarajotteiseks tulemisen jälkee opetella syömää tarpeeks vähän. Ennen vammautumista liikuin harrasteissani niin paljon, että vaikka V valmisti kolme (3) lämmintä ruokaa päivässä, ei mulla paino noussu koskaa. Aina oon ollu porukan laihin, kukkakepin varjo, kuivan kesän orava, luuviulu ja mitä kaikkii nimitelmii langanlaihoist on. Kaikki oon kyl kuullu. Mutta ku ei paino noussu vaik oisin syönny ku hevonen. Tai hevosen…

Toi äskeinen sapuska oli mun aamupala, syöty 14:30 ja jos oikein veikkaan, en muista tänää muuta syyä.

Itteni kanssa arvuuttelin, miltä katolta rojahtaa ekana lumet maahan. Olin kahen vaiheilla, et liiteri vai pikkukuisti (6 x 3 metrii). Onneks en lyöny veikkaa vaikka kossupullosta, olisin hävinny. Veikkasin et liiterin katolta lähtee lumet ekana, mut ei. Pikkukuistilta ne rojahti. Olin ihan kohalla tupakkia polttelemassa ku jytinä alko. Olihan makeen näköstä.

Alkuaikoina tän talonki katolta lumet rytis alas. Keväällä sitte kattoo tarkistaessani huomasin, et useempi kattotiili on menny keskeltä halki. Hankin sitte oikee hyvät….. mikä se sana nyt on… lumen… estimet…ei se se oo… käyn tupakilla miettimäsä sitä sanaa.. lumiesteet, tulihan se sieltä. NII ni enää ei talon katolta pääse lumet tippuun, vaan ne sulaa paikoillee ja tulee vetenä alas.

SAARA tuli mun mahanpäälle leipomaa ja kehräämää. Sain jopa silitellä sitä. Jokohan se anto mulle anteeks sen, et vein sen steriloitavaks viimevvuonna….

Vitt…eiku Kettumaisemmukavaa päiväjjatkoo sulle sinne!!

Vaihteeks maalla.

Karkasin eilen maalle.      22.02.2012

Tartti se peräkärry tuua kaupungista pois, ku sille ei oikee talvel oo parkkipaikkaa siin kaupunkipihas. Elukat kyytii ja ruokakaupan kautta köröttelin maalle. Tänne tulles normijutut ensin, eli elukoille sapuskat ja vettä, sit isommat lämmöt päälle, eväät kaappeihi ja sillee.

Lunta oli tullu sevverra paljo, et tartti lumilinko ottaa käyttöö. Tein polut ja sitte tartti alkaa tekeen kärrylle parkkipaikaa konevvajan etee. Siks siihe, et ne pikkuviat mitkä kärrys on, saa helpommin korjattuu ku on tarvikkeet ja työkalut lähellä.

Aattelin et varmaa menee lapiohommiks parkkipaikan teko, kun lunta oli siinkohtaa puolee sääree. Ja vielä mitä. Tää perhanan lumilinko vaan mennä hölökytti päin lumikasaa ja lennätteli lumet sinne mihkä pitiki. Lumityöt kesti viis minsaa ja parkkipaikan teko parisenkymmentä. Kärry paikoillee ja pikkuviat korjailin yks toisesa jälkee kuntoo ja nyt se on sitte oikee hyväs kunnos. Kevääl viel maalaan kärryn grafiitin harmaaks.

Tänää on sitte täydelliin lepopäivä, niin V aamulla määräs… Ehän mä malta olla selälläni ku tänne pääsin. Aluks lapioin postilootan paremmin näkyville, et postinjakaja saa auton ikkunast laitettuu postin lootaa. Sit se auran jättämä valli pihatien alusta ja silta joka menee puron yli… Puuhommii tein, ihan keveitä. Kaks kassillista puita työntelin kottareilla tupaan ja yks kassilliin saunalle. Aattelin tänää tai huomenna saunoo ja sitävarten tartti saaha jää esiin, avantoo varte. Eiku  lapio vaa heilumaa ja jää esille. Sellasset klapit ku ei mahu tuvas poltettavaks vein kottikärryillä laavun puusuojaa. Siitä niitä on sit helppo ja lyhkäi matka hakee, ku vieres oleva pihasauna valmistuu joskus kylpykuntoo.

Avantoo en viel oo tehny, sevverra hemmetisti särkee selkä. Nyt makailen täs sen aikaa ku kipu sevverra helpottaa et taas viittii hommii lähtee. Tekiskö sit ekaks avannon… Moottorisahalla sitä ei kannata tehä, kun sitte jää öljykalvo siit teräketjuöljystä veen pinnalle, taitaa taas mennä kirveshommiks, kun kairakin on naapurilla kolmatta vuotta lainassa, nii ja kaikki muutki mun pilkkivehkeet.  Hän istuu päivät pitkät pilkillä, nyt ku eläkkeelle jäi. Eipähän tartte akkasa jorinoita kuunnella kokoajan.

Syöminen meinaa unohtuu, ku tääl yksiksein oon. Kello on jo reilusti puolenpäivän yli, enkä oo ees aamupalaa haukannu. No, syön sitte ku oikee kovasti alkaa nälättää. Tartteehan tää läskimaha saaha rantakuntoo, vaik en uimarannalla käykkää. Kummasti se tohon on talven aikana kasaantunnu ja syy on se, et kun noita hermokipulääkkeitä popsii, ni nälkä on ihan jatkuvaa.

Taijjan sen verran nousta et meen ulos tupakille. Se aina siirtää nälkää vähä tuonnemmas. Meillä ei kukaa saa tupakoijja sisällä. Niin päätin kun poikamieskämpästäin ekaa yhteisee kotii muutettii, sillosen likkakamun eli nykysen V:n kans.

Vitt…eiku Kettumaisemmukavaa päiväjjatkoo sulle sinne!!

Kyttäilyy.

Maisa kyttää silmä kovana lankaa kun V kutoo mulle sukkia.

Maisa ja Pekka kyttää pihlajassa riekkuvia pikkulintuja.

Maisan piti päästä lähemmäs kyttäämää, niimpä hän mauku ittesä partsille.

Pekka jäi vielä sisälle kyttäilemää. Lintujen äänet saa kuuluville, kun avasin keittiön tuuletus-ikkunan.

Kuljetusonkelma.

Aamun lehest huomasin myynti-ilmotuksen.     19.02.2012

Olin jo aikasemmin kattellu netistä peräkärryn hintoja, kun se kuljetteluonkelman takii päätettii hankkii.

No sitä sitte soittelin myyjälle ja tiedustelin peräkärryn kuntoo ja hintaa. Sano kärryn olevan tiellä, et siks myy pois. No, me sit pojankaa lähettii 78 kilsan päähä kattoo kärryy. Revin seinästä puolet kärryn hinnasta ja poika puolet, kun se yhteiseks hankittii ja eiku menoks.

Ajatuksissani ajoin yhestä risteyksestä ihan alkumatkasta väärää suuntaa ja siit tuli siin jotain 10kilsan hukkareissu. No, oltii kummiskii ajoissa, kun myyjän piti olla tiettyyn aikaan jo muualla. Varttia ennen myyjän viimistä aikaa oltii paikalla. Katteltii kärry läpi ja tuumattii et ei me ny sit kummiskaa taijjeta ottaa, vai oisko mahollista tulla hinnas vastaa.

Kärry on täysin kunnossa, muutamas kohas pintaruostetta. Vasaran piikkipäällä hakkasin kärryn runkopalkit läpi ja täysin kovaa rautaa oli. No, myyjä tuli ensin pikkasen vastaa ja mä tarjosin 2/3 osaa kärryn hinnasta. Aikamme neuvvoteltii hinnasta ja mä sit siihen, et otetaa ny sitte, kun kärry on ehjä, hyväkuntonen, varustettu korkeilla lisälaidoilla ja paksulla pressulla.

Oltii laitettu jo matkalla tavotehinta, mihkä koitetaa kärryn hinta saaha tingittyy. Se alittu 50€:lla! No, kärry oli pihan perällä ja hirvee homma kolata lumet pois. Sit ei kärryn papereita löytynny mistää. Myyjä oli selkeesti paikallinen kylähullu, niin pimeet jutut sillä oli ja saatanasti kaikkee romuu ja ryönää ympäriisä.

Kärry osottautu pal paremmaks kun oli puhelimessa kertonnu, mikä on sinänsä hyvä juttu. Hemmetin hyvä vedettävä, tippaakaa ei tyhjänä pompotellu eikä kolissu. Kaks kertaa kotimatkan aikana piti nousta autosta nissaninromusta ulos veryttelee jalkoi ku ne niin alko puutumaa ja särkemää. Samalla aina pysähyksen aikana polttelin tupakkaa ja tutkittii kärryn kuntoa lisää.

No, siin sit todettii et ei sil myyjäl kiire ollukkaa, kun reilu tunti kesti kaupanteko ja kärrin tiellessaamine. Selkee kauppamies, mut oli kyl harrastaja-ammattilainen tinkimässäki. Poikaki oppi siin sit kuin hintaa tingitää alaspäin.

Pihaa ku tultii ni jo oli akkoja ja ukkoja ikkunoissa kyttäämässä. V sano et hemmetin hyvä kärry ja hymyili leveesti ku kuuli hinnan. Laiteltii, tai siis poika laitto, kärryn kiinni vaijjerilla ja lukolla tolppaan, ku ei parempaakaa lukkoo ollu.

Kyl on nyt paikat NIIN saatanan kipeet, varmaa kaks seuraavaa päivää menee kipuillessa sängynpohjalla. Mut onhan ny sit kuljetteluonkelma  hoijjettu pois.

Vitt…eiku Kettumaisemmukavaa päiväjjatkoo sulle sinne!!