maanantai 28. helmikuuta 2011

Partapappaa V*****AA!!

Kyl taas kyrsii ja iha sillee kunnol. Melkee tulee höyryt korvist!
Olin hutkunkaa iltapäiväretkel lähimettää menos, ku etee sattu kaks lökäpöksyst hupparipäätä. Siin toinen selosti toiselle, et kuin helppoo on sossun huijjaamiin ja kuin helposti sielt saa RAHAA!

Paljoo en kuullu, mut sevverra, et kannattaa laittaa tilisä sillee, ettei sinne tuu muit tuloi ku sossun yms. avustusrahat. Oikee tili jemmaa vaik likkakamun taa, ni jo rahavirrat sossust aukee. Kaikki maholliset laskut mitkä vaa keksii voi sinne viiä muitten maksettavaks. Kerto viel itte eläneesä sillee jo vuosii, työhommat tekee vaa ja ainoostaa pimeenä.

Kyl jos ois sattunnu oleen panssarivaunu mukana, oisin ampunnu neuvvojaa keskelle ottaa. Että mua sieppaa niin perkeleesti tollasset toisterrahoil eläjät. Nuorii ihmisii parhaas työntekoiäs. Ja sit viel neuvvotaa toisillekki konstit huijjaamisee. Seuraavankerran ku nään sen neuvvojan, otan turpiisaamisen uhalkii sen naamast kuvan ja vien sossuu ja kerron mitä kuulin. TAATUSTI!!

Vittumaisemmukavaa päiväjjatkoo sullekkii sinne!!

Kyl ny pikkast enempi hävettää.

Joo, ei voi ku tunnustaa et niipal hävettää et mieli tekis mennä johkii sillee jemmaa, ettei kukaa enää ikuna löyä.

Rikoin ittelle antamaani pyhää lupaust, et ikinä, IKINÄ en lue omii tekstejäin. Niihä siin sit kävi, et aloin ettiin yht tekstiini. Lipsahin sit lukeen alkupään plokitekstejäin ja totesin ne NIIN hirveiks. Iha järkyttävän kammottavan hirveet luettavaa, et ihme ettei kukaa oo kehannu sanoo mulle, et hei, katos ny vähä mitä ja millai kirjottelet. Ihme, et ees joku on vaivautunnu tollast soopaa lukeen.

Tottaha tekstit o, suurimmalt osi, mut et tartteeks noin ittekkeskeisesti kirjottaa. Iha ku kellää muul ei ois elontie noin V***Umaist. Täst eteepäi tarttee kyl pitää lupauksestaa ittelle kii, etten enää koskaa millokaa enkä ikinä lue jälkeepäi mitä on tullu rustattuu plokiisa.

Syvääki syvempi huakaus

Välil sit aina jotai pient unohtaa, niiku ittekki oot huomannu. Tuumasin vaa, et millasseskoha mielentilas oon vanhaa plokiini kirjottannu esittelyosioo et EMMÄ MITÄÄ OSAA KIRJOTTAA. Poitettu osuus: Kuhan vaa käyn vitutustani purkaas tääl. Ja viel aiempi poisto: Kuha kukaa ei koskaa eksyis tänne lukeen tällast paskaa.

Äske se selkis miks.

Vittumaisemmukavaa päiväjjatkoo sullekkii sinne!!

P.S: Mukavaa on kummiski, ku kommentoit. Luen ne kyl mielelläni, mut erittäin harvoin vastaan.

*Hymyilee*

Pikkumies.

Eile likka soitti, et tarttee pikkase apuu. Lupasin tulla tunninpääst, kuha auto ensteeks on hetke piuhanpääs lämpeemäs. Nappailin sit 'liikkeelle' nappisarjan kitusiini, parhaimmillaa sen vaikutus alkaa 1½h pääst. Koiran käytin kusel ja hyppäsin Variksee kuskinpaikalle. Ajelin minuutin niitten talon etee ja siinhä likka ootteli pojankaa. Just olivat tulleet ulos. Haettii likalle joku todistus ja ajeltii takas. Sovittii, et likanpoika tulee retkenpäätteeks mummulaa hetkeks.

Likan talol käänsin auton ja läksin ajamaa kauppaa kohti. Likka siihe, et laske ny mut ensteeks pois kyyist. Perhanan harvapää, mä. Likanpojankaa mentii sit kauppaa, ku kerran oltii autol liikkeel. Iha lähikaupas vaa käytii, et sellassii minuutin ajopätkii. Kaupas poika halus tätä ja tuota, 'mulle maistuis pappa tuollane', saneli pikkumies. Ostin perussetin, pojalle 'makuloita' lisäks ja Variksen keula kotia kohti.

Omas pihas selkä jo huus hoosiannaa, vaik ei montaa minuuttii tullu istuttuu. Onneks mummu oli tullu jo töistää. Hälle soitin, et tääl ois kannettavaa ja kauppakassit sai mummult kyydin kotikerroksee. Pojan sain kävelee itte rappuset, tekosyyki oli jo valmiina. Ei mummu voi kantaa, ku sil on kauppakassit. Sen poika jo muistaa, et pappa ei saa kantaa.

Mä karkasin peräkammarii pitkällee, muut alotti legoleikit. Jonku aikaa siin sit sain pötköteltyy ja selkää lepuutettuu, ku olkkarist kuulu: Ei me osata tehä monsteriautoo, tuu sä tekeen. Mukavaaha se on leekoil rakennella. Ne vaa ei oo papalle soveliaat asennot, mihi lattial leikkies joutuu. Menin kummiskii ja tein pojanmielest upeen monsterin. No, kolmevvuotiaan mielest taitaa kaikki olla upeeta, mitä pappa on tehny. Itte olin tekeleest täysin päinvastast mielt.

Ylösnousemus lattialt oliki sit operaatio. Ittekseni pikkuhiljaa nousin, kirjahyllyst rohkeesti tukee ottaen. Minuutivverra siihe kait meni, mut pääsin kummiskii. Pikkumiehen vanhemmat tuliki sit siin samas kotiuttaan lastasa. Mä siin sit erehyin sanoon pikkumiehelle, et autappas leekojen keräämises toho lootaa. Meil on sellai iso muoviloota piripintaa leekoi.

Pikkumies otti laatikon, mis on kaikki pienet osat, niiku ihmiset, ukkelit ja kaikki niihin liittyvä ja kippas sen isojen leekojen sekaa. No, tuliha autettuu. Kysyin iha tavallisel äänel, et miks sä noi toho kaadoit. Pikkumies suuttu ja meni mumun helmoihi sanoen: Pappa kiusaa.

Mul ja mummul meniki sit parisentuntii leekojen selvittelys. Tuli siin monta muistoo mielee, ku sattu joku sellai ukkeli tai leeko tuleen kätee, mist muisto viris. Kamalat määrät on menny tollassee määrää leekoi rahaa, mut ohan ne kestänykki. Olivat leekot vissii 10-15v vintil säilös, kunnes uus sukupolvi alotti taas niittenkaa puuhaamisen.

Ny on leekot sillee järkätty, et kaikki mikä pikkumiest niis kiinnostaa, niiku pää-osin autot ja niitten osat, on yhes lootas eikä muit otetakkaa lähiaikoin esille.
Oliha harvinaisen surkee räpellys, toiki teksti.

Vittumaisemmukavaa päiväjjatkoo sullekkii sinne!!

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Vastaus haasteesee, taas.

Vastattavia kysymyksiä on viisi, ja tässä ne tulevat:
1) Milloin aloitit blogisi?


Ekan plokin kirjotin 26.10.2010 - 10:46


2) Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Tällassen säiraseläkkeel olevan papan höpinöit. Päivän tapahtumii, haaveit ja kipuu koitan käsitellä.
Välil hyvän aiheen plokii saa ihan vaik jonku yhest lauseest. Eli kaikkee mitä päähä sattuu pälkähtään.

3) Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Tää on ihan täyttä paskaa, mitä kirjottelen. Mä EN osaa mielestäin kirjottaa. Minkäälais opetust en oo tällassen plokin pitämisee saannu. Kirjotan omal murteel, ihan piruuttain ja ihmisii ärsyttääksein.

4) Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Mul oli tylsää, äärettömän tylsää kesäjjälkee, ku jou'uin taas alkaa kaupunkilaiseks. Eihä tällasses kerrostalos oikeesti oo mitää järkee talvisinkaa asuu, ku ei tääl oo mitää tekemist. V sit luki ET lehen numeroo 10, mis mm. iisi kerto plokikirjottelustaa. Houkutteli mua sit lueskeleen ensteeks iisin plokii ja sit muitte. No se plokinpitoha on mun ymmärtääkseni silkkaa politiikkojen paskapuheit, väitin V:lle vastaa, mut aattelin, et kaippa sen ny voi kerran käyä kattoos mitä siel plokeis oikeesti o.
Muutaman viikon lueskelin ja huomasin ajan kuluvan ku siivil. Ekan oman kirjotuksen kirjottamiin oli valtavan kynnyksen ylittämist ja ihan hirveen surkee kirjotelma se eka onki. Sit tää vaa imas mut mukaa.

5) Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Emmitää. Tää on mun ploki ja kirjotan tänne just sellassii juttui ku kirjotan. Jos se jotai ilahuttaa, ni hyvä, mut jos taas jotain häirittee tai haittaa, ni SOUVVOT, niki Lippoi sanois.

Haastan kaikki halukkaat vastaamaa, rohkeestivvaa!!

Vittumaisemmukavaa päiväjjatkoo sullekkii sinne!!
 

Sunnuntain ratoks.

Kakarat on änkenny kuningattaren (keskel) valtaistuimelle


Ilmeest päätellen kuningatar sietää, muttei tykkää.

Kakarat päättää poistuu.



Lepäilyy porukal.

Pikkumies änkee mukaa.

Koht kuuluu kuorsaus.

lauantai 26. helmikuuta 2011

Tarttiskoha tarkentaa...

...sitäkohtaa, et miks mä saan niipal hommii puuhailtuu kesäsi maal.  Toiset ku tuntuu luulevan mua ahkeraks, mitä en oo. Oon sevverra laiska, et tuumailen tulevaa tehtävää ensteeks, ettei vaa tartte toisee kertaa tehä. Deadlinet on kans hyvä itte määrätä ittelle, ni ei jää hommat tekemäti. Kesä on tällasselle selkävammaselle huomattavasti helpompaa aikaa ku talvi muuttuvine säinee ja niist johtuvine lisäkipuinee. Muutan maalle huhtikuus ja tuun takas opetteleen taas kaupunkilaiseloo lokakuus. V asuu kans maal sen keskikesän, muuten tulee mun seuraks ti-ke yöks ja sit torstain loppuviikoks.

Ikävähä sit toist tulee, ku noin 'pitkää' on näkemäti. Pisimmillää ollaa oltu eros viikko, ku oon sairaalois maannu. Ikävissää sitä tulee puuhailtuu kaikellaist, et ei se ikävä kalvais mieltä. Sairaseläkeläisenä ei oo enää työvelvotettakaa, et on vuorokaudet ympäriisä aikaa puuhailla. Niiku velipoika sanoo, vähä päiväs, viikos ei paljookaa, mut kuukaues jo jonkivverra.

Kummasti sitä puolesvuodes mettittyy, niiku V sanoo. Elätte tääl ku pellos, elukoillekki puhut enempi ku mulle. Sit komentaa kaupunkikotii. Viimessyksyn olin 1½ päivää kaupungis, ku se mieletön mekkala kaupungis laitto karkaan takas maalle. V tuli sit vihasena hakeen takas sivistyksen parii ja kaupunkielämää opettelin sit korvatulpat korvis. Tottuha siihe, paris viikos.

On se NIIN mukavaa ku on noin hyvä kaveri, niiku toi V o.

Poikkeuksellisesti: Mukavaa lauvvantaipäiväjjatkoo!!

Tapoi.

Tartti oikee säätää läppäripöyän korkeutta, ku V vei aamul kaikki petivaatteet partsille tuulettuun. Eli pöytä oli liian korkeella. Painava tuntuu olevan. Säätöruuvvii varovasti löysätes, tää lysähti massunpäälle voimal. Nonnii, ny alkaa olla kohillaa, korkeus.

Kaikellaist kirjotusaihetta on pyöriskelly pääs muitten plokei lueskelles. Koitan saaha tän alkuhöpinän aikana selvitettyy pääkopan sisäl, mist sitä kirjottamisen alottas.

Koitampa saaha jotai aikaseks aiheest ihmisten tavat, kertomal joistai omistani. Alotetaas helpoimmast, eli sapuskast. Just ruokailemast tulleena ruokailutavat tulee ekaks mielee. Tietty ruoka syyää tietyllaiselt lautaselt tietyllaisil aterimil. Niiku äske, pinaattikeitto. Sen syön aina ohraleivän kaa just tietyl lusikal. Hackman Sorsakoski tehtaan tekele 40-50 luvun taitteest. Juomana yleesä vesi. Joskus harvoin mehu. Voiveittenä jonku mettähallituksen kämpält vuonna 1955 pöllimä Hackman Sorsakoski veitti. On meil tääl uusiiki aterimii, mut ne ei oo käyttö-ominaisuuksiltaa vanhojen verosii. Kaikist surkeimpii on V:n jokunen vuos sitte ostamat IKEAn aterimet.

Johoki paikkaa ku tarttee oikee autokyydil lähtee, ajan aina samaa reittii. Vähiten (meinasin sanoo vituttavaa) harmittavaa reittii, eli sellast mis on vähite liikennevvaloi. Olkooki reitti sit vaik pitempi, mut saa olla Varis liikkees kokoajan. Täst päästääki siihe riidanaiheesee, et ku nykyää yhä enempi jou'un muitten kyyditettävänä oleen, ni tulee pient suukopuu jos kuski, yleesä V, ajaa jotai muuta ku totuttuu reittii. Minä mäpätän, et miks sä täält ajat, oisit menny tuolta. Ja V vastaa et nyt turpa kii, MÄ ajan. Noi armaat nuoremman sukupolven kuskit, joita joskus saan huijjattuu tai lahjottuu kuskiksein, osaavat jo kysyy et mitäs reittii mennää. Harmittaa vaa aina ku joutuu pummaileen kuskii, et pääsis jossai ees käymää. No, eiköhä viimeestää ensviikol posti tuo sossust lapun, et taksisetelianomukses on hy...lätty. Saa sit siit aihee kirjottaa kiukuspäissää.

Peseytymiin on mul menny saman kaavan mukaa niinkaua ku vaa muistan. Äläkä naura siinä. Joo joo, ehämmä joskus muista ees puolentunnin päähä mitä on tapahtunnu. Mut VANHAT asiat muistan. En sitä hommaa ny tänne näpyttele silmies harmiks. Sanon vaa, et niskast alkaa ja päättyy varpaisii. Nii, JOS oon niin notkeena et yletyn.

Kaikellaisii hommii tulee kyl mielee, mitä aina tekee samallail. No yks sit viel. Viimekkesänä oli pal porukkaa maal hellettä paos ja mä sit jotain auttaaksein voitelin kaikille hapankorppui. En ny muista kuka sen sano, mut kummiskii näin se meni: 'Sä voitelet vieläki hapankorput samallail, ku sillo ku me oltii pienii'. Nii'i, ei hapankorppuu VOI voidella ku sillee, et ihan jokaikises paikas on voita.

Miks ihmine sit tekee samat jutut samal taval. Onks se tottumus mikä siihe ajaa, vai opittu helpoin/tehokkain tapa, mikä on sit juurtunnu mielee. Kuka viisas siihekki osais vastata.

Vittumaisemmukavaa päiväjjatkoo sullekkii sinne!!

perjantai 25. helmikuuta 2011

Haaveiluu pakkases.

Näin pakkasten paukkues sitä alkaa mieli halajaan maalle ja kevään hommii.

Lehet tuli suurimmalt osin keräiltyy komposteihi jo syksyl. V ajeli pitkin pihoi vetäväl ja kerääväl koneellaa ja yhes sit pressun avul ne sopivin väliajoin raahattii kompostii. Sielt saahaaki hyvää multaa puutarhahommii. Erotteleva puusee meil tietty on ja paskat kippaan sinne lehtien sekaa, aina ku pytty alkaa olla siin kunnos et se tarttee tyhjätä. Kuukauen välein suunnillee. Kaks vuotta kompostoin ja siel on mullaks muuttunnu kaikki.
Kompostien koot mul on noin kolme-neljä kuutioo. Hoidettavaa ku on tullu vuosiemmittaa lisää, ni kompotien kokooki on tarttennu isontaa. Kevääl laittelen marjapuskien juurelle kananpaskaa ja tuhkaa. Noin litran puoltoist kumpaaki. Uusien puskien juurelle viel ainaki viien sentin kerros märkää sanomalehtee, ettei tarttis niipal kitkee. Vanhemmis puskis piisaa ku laittelen niitten juurelle paskan ja tuhkan jälkee puruu, sen viitisen senttii. Säästyy laiska pappa suuremmalt kitkemiselt.

Kasvimaal siirryttii viimekkesän kateviljelyy. Se helpotti hommaa, ku ei tarttennu harata tai kitkee ja satoki oli selkeesti suurempi ku männävuosina.
Katteeks kärrätää kaikki ruohosilppu, mitä nurmikkoo ajelles tulee. Meil se piisaa just ja just, ettei tartte alkaa tekeen väkiste lisää katetta. Mul on viel villivattuviljelmä, itteksee tullu ja laajentunnu. Niit hoijjan sillee, etten anna puittenvesojen kasvaa alueel. Pari kolmessataa vesaa katkon sekatööreil kaks kertaa suves.
Risui, niit on tullu talvemmittaa kerättäväks paljo, siin sit on urakkaa heti lumien sulettuu. Meil on menny hommien jako sillee, et mä hoijan puut ja puskat, V muut, eli pää-osin kukkajutut. Kummalkii meil on oma kasvimaa, siihe päädyttii siks, ku alko tulla hiukka pient kinaa siit mitä kylvetää ja minkäverra. Nyssaa kumpiki temmeltää omal kasvimaallaa ja sopu säilyy.

Niipal on pihas kesämmittaa puuhaa, etten kerkee kirjaa tarttuu. Talvisin oon lukennu kirjan kaks päiväs, se on osottautunnu sopivaks määräks. Repulliin kirjoi kirjastost viikoks.
Ny ois tietty mentävä näil pakkasil tyhjään linnunpöntöt. Niit on 'siunaantunnu' pihapiirii muistaakseni 21 kipaletta. Tyhjennyksen yhteyes tarkistan pönttöjen kunnon ja rikkimenneet otan puust alas. Korjaan jos voi, mut jos on laho päässy iskeen, laitan tilalle uuen. Niit(ki) on mukavaa nikkaroijja, linnunpönttöi.
Viimekkesänä oli vaan yks pönttö, mis ei pesinny ketää. Se oli uus ja ilman pohjapuruja. Ei kelvannu. Uutee pönttöö pitäski kerätä maast kariketta pohjalle, se auttaa jollai taval, et pönttö otetaa nopeemmin käyttöö. Siis uus.

Nii mukavaa on se pihas puuhailu. Syksyn tullen kerätää sato, syyää ja säilötää. Yks vinkki viel marjapuskien omistajille: Puskille annetaa noin viikko ennen sadonkorjuuta 100-200 litraa vettä. Marjat on pulskempii ja makosampii, vanhan ammattimarjankasvattajan neuvvo.

Syksyl tulee sit taas aika muuttuu kaupunkilaiseks. Välil se onnistuu helposti, välit taas ei millää. Viime syksynäki piti kaks kertaa karata takas maalle, viikoks, ku jo yhen päivän kaupunkilaiselo alko ahistaan. Elukoilki menee pariviikkoo taas totutellessaa, ettei ovest enää pääsekkää ulos sillo, ku haluttaa.

Vittumaisemmukavaa päiväjjatkoo sullekkii sinne!!

torstai 24. helmikuuta 2011

*Naureskelee*

Voe halavattu, sanois savolaine!

Tiistaina ilmestynny 'auto pöllitty' aiheutti sellast, mitä ei tähämmennes lyhkäsen plokinpidon aikana oo tapahtunnu. Muutama, siis useempi, lukija joutu oikee soittaan mulle, et onks sust jo noin harvapäine tullu ku autoski meet hukkaan. Kyl mä tiiän et oot outo ollu aina, mut et jo noinpal on ällii hävinny kaljuuntumisen mukana. Pääski hukkaisit, jollei se ois hartioittevvälis kii. Se taitaaki olla iha osuva ilmaus. Naurovatki, iha häpeemättä suoraa mun korvaa, hemmetti.

Ny sit ku täs itte naureskelen ja KOITAN kirjottaa uutta juttuu, kaks kissaa ja koira koittaa sapotoida koko hommaa. Pienin kissa leipoo terävil kynsil rinnanpääl ja se SATTUU! Lihavin, eli kollikissa, leipoo taasen tos jalkojen yläpääs ja kehrää niin, et ainaki lähimpii naapureihi kuuluu. Koira taasen koittaa häätää kissoi nuolemal niit, mut ei se konsti tepsi tälkertaa.

Ku en oo vielkää kymmensormijärjestelmää opetellu, enkä opettelekkaa, ni joutuu ylimpänä olevan kissan yli kurkkii, millekkä namiskalle ny sormesa tyrkkäis. Useimmat nappulat tietty osuu kohallee, mut tulee niit hutilyönteiki, liikaa mummielest.
Joo, tilanne rauhottu, ainaki hetkeks. Tottaha se on, et noi hermokipulääkkeet aiheuttaa sitä, et välil ei kertakaikkiaa muista. Ei ees sitä, mitä on puoltuntii sit tapahtunnu. Mut en mä sentää NII harvapäin oo ku Markus Kajo, kirjassaa Kettusen kootut. Hän sentää kysy vaimoltaa, et onks nyt kevät vai syksy. Kiitti vaa Markus makosist tarinoist, luen niit aina sillotällö.

Tarttee vaa toivoo, ettei toi V tee samallaist tempaust ku tos kolmisenkymment vuotta sit, ku eka muksu meille ilmaantu. Hän sillo leikkas liki perseeseesä ylettyvän tukan olkapäämalliseks. Tulin töist kotii ja pystyin heti ensnäkemält nielaseen kauhurääkäsyn. Tunti kaks ku oli menny, sanoin V:lle, et 'eiköhä sun kuule kantsis jo pikkuhiljaa alkaa lähtee kotiis. Mun vaimo saattaa tulla kotii hetkel mil hyväsä, eikä se kyl taijja tykätä ku vieras nainen on tääl munkaa'.

Suuttuse, pikkase, mut lauhtu kummiskii. Nyjjosse saman tekis ni vois käyä oikeesti nii, et laittasin sen matkoihisa. Ettei vaa V suuttuis ku vieras naine on talos. Tai, no, muistasinkohan mä ees sitä mitä niille vieraille naisille tehää, jos ne sattuu saamaa kii. Riippuu tietty siit, kuipal veres ois sitä lääkityst.
Vasemmalt: Koira, pikkukisu, kolli. Pesuhetki meneillää.
Vittumaisemmukavaa päiväjjatkoo sullekkii sinne!!

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Karkumatka.

Päätin karata, maalle.
Äsken kävin hankkiis uuen kissankopan, et saan kaikki elukat mukaani maalle. Kolme ku ei oikee samaa koppaa mahu, ni nyt sit lihavin kissa matkustaa omas kopassaa ja tytöt pääsee samaa. Koiruus menee takapenkil.
Pakkailen jo autoo, sellasset jutut mitkä sietää pakkasta ja aamul ku vien koiran aamupaskalle laitan auton piuhanpäähä lämpeemää.

Aamuruuhka ku hellittää, on lähön aika. Luulisin tos 10-11 aikaa pääseväni lähtee, ysilt saattaa olla viel liikaa liikennettä. Onhan viel luvattu kylmät yöt, mut viis veisaan niist. Laitan sängyn lämmityksen päälle, ni tarkenee nukkuu vaik viileemmäski. Elukat kaikki kummiskii änkee mun petii ainaki ekana yönä. Tarttee vaa ajottaa lisäkipulääkkeitten otto sillee, et niitten vaikutus on kovimmillaa lähön aikana, ni enköhä mä pääse perille. Ainaki jos kerran kaks pysähtyy tauolle. Matkaahan ei oo ku puol tuntii, mut se on välil mulle ihan liikaa.

Heh, oikee naurattaa itteeni, moinen karkuretki ja sen valmistelu.
Tulossa ollaa!!

Taas kävästii maal.

Kävästii V:n kaa maal eile pikapikaa, tavaroit viemäs ja posti hakemas. Edellisest kerrast olikii menny jo kaksviikkoo. Monesti oon aatellu jo 'karata' maalle, mut huono kunto estää lähtemisen. Nii ja se, et viime syksynä möin kaikki kesäautoni, kiukuspäissäni. Siihe oli iha yksinkertai syy: Kesäautot oli sellassii vanhoi, helmii niiku autokauppiaat sanoo. Vähän ajettui ja hyvin piettyi. Mut yks huono puoli niis oli. Ei tehostimii, ainakaa sellassii ku uuemmis autois on, eli rattii sai vääntää ja jarruu sai polkee iha tosissaa.
Nykyautoisha piisaa, ku pikkasen koukistaa ukkovarvast, ni kärry pysähtyy vaik minkälaisest vauhist. Parikertaa sit kävi viimekkesän oikee kunnon läheltpiti tilanteet. Selvisin onneks säikähyksel ja käsijarruu kiskomal. Jalka ei vaa suostunnu yrityksist huolimati siirtyyn jarrulle. Älkää ny hemmetis V:lle menkö kertoon, sehä ottaa mult lopunki ajokortin pois. Poliisit otti rekka ja bussikirjaimen pois, ku invapysäköintiluvan mulle kirjottivat. Meinasvat ottaa Aan ja pikku ceen, mut ne sain puhuttuu jäämää.
Nii, vietii tavaraaki ja se on ihan noitten perkeleen akkojen sisustuslehtien syytä. Niitäku toi V selailee pitkin talvi-iltoin, ni se saa kaikellaisii ideoit ja mähä ne sit jou'un toteuttaan. Oha meil ukoil verstas tehty tänne kaupunkikotitaloo, entisee kerhohuoneesee, mut noit ei sillee viitti siel tehä, ku sit tarttis vuokrata paku, et saa valmiit vietyy maalle.
Ku klikkaat tos vasemmal 'lisää kuvii tääl', pääset kattoo millasset terassit se mul teetti viimekkesän. Ja muistatha, et viimekkesän oli KUUMA!
Ny sit vietii höylättyy puutavaraa uutee terassipöytää. Kymmenelle hengelle ja kädenväännön kestävä tarttis tulla. Kuvanki näytti akkojenlehest, repäs oikee talteeki sen, ettei vaa pääsis unohtuun. Kaupas sellai maksaa liki kuus tonnii, et paree vaa tehä itte. Penkit nikkaroin valmiiks jo viime syksyn, et niist ei enää oo huolta. Toine mitävart kannettii kamaa, on tarjoilupöytä pyöril. Kolmettasone, metrin levee ja korkee, kuuskytäsenttii syvä. Se ei kaupas maksa ku vajaan tonnin, mul meni tarvikkeisii kolmekkymppii ja V on NII tyytyväin, ku sellassen saa. Vissii toukokuun loppuu tuli luvattuu et valmistuu. Se tietääki sitä, et maalle pääsee karkaan parhaimmillaa jo huhtikuus. ;D
Matka meni kumpaaki suuntaa pelkääjänpaikal köllötelles ja neuvvoes V:tä kuin pitää ajaa. Alkumatkast se viel jakso vittuilla takas, mut paluumatkal jo herkes sanoon, et jos kyyti ei kelpaa, ni paree ois hypätä kyyist. Muute saattaa pian tulla nenu kipeeks. Mä sit lopetin neuvvomisen, vaik ihan hyvi ja aiheest mä neuvvon. Niiku esimerkiks, et ei nelosel kannata ajaa kaheksaakymppii, paa vitone pykälää. Perkele sun kanssas, V sano. Mutku sen kyyis perkele pelottaa. Itte ajannu melki kolkytävuotta ja sit ku joutuu pelkääjänpaikalle ni hirvittäähä se, kuin toine ajaa ja ihan pielee. Tai ainaski iha liian kovaa. Tai no ainaki ajaa.
Kyl mä ny tiiän, miks V aina sano mökkitiel, et et ajais näin kovaa, vaik mä iha rajotusten mukaa ajelin. No jos 10-15 ylinopeutta...

Vittumaisemmukavaa päiväjjatkoo sinne sullekkii!!

tiistai 22. helmikuuta 2011

Auto pöllitty!

(Julkastu aikasemmi vuodatukses)
Kävin koirankaa kaupoil. Ny muistin ottaa mukaa kauppalapun, avaimet, kännyn ja koiran. Vaatteetkii olin pukennu päälle, ainakaa ei palellu ja iha kohtalaiselt näytin, ku peilii vilkasin. V oli taas 'määränny' mut toho toisee lähikauppaa, siihe mikä on lähempänä torii, siin kirjastonkulmal. Osu siel silmii sellai oleskelu/koti tai mikäperkeleen asuste se ny o. Nappasin V:lle pakettii laitettavaks. Meinasin kirjottaa pantavaks, mut kuka ny mitää oleskeluasuu panee.
Kotimatkal kattelin yhen likkakamun taloo, pahasti oli maali pintahomees. Kirjotin sille asiast vasepuukin kaut ja annoin samal ohjeet kuin toimii. Raijjanki näin, ku se punaposkisena tuli villarillaa vastaa. Kaheks sekunniks se ehti pysähtyykki mun iloks, mut kiire sil oli töihisä. Kotosal sit laittelin hankitut kamat ja eineet kaappeihi, annoin kiltisti olleille kissalle (ja koiralle tietty kans) lihatikkui. Perse et kissa se on sit tyhmä eläin. Annoin ne lihatikut kokonaisina ja nää tyhmät vaa tollottaa osaamatta alkaa niit syömää. Koiranperkele ehti pienemmält kissalt ahneuksissaa sen tikun napata ja syyä. Otin sit paketis pari tikkuu lisää ja pilkoin ne sormin totutun mittasiks. Johan meni kissojen kitusii ku imuril ois vetässy.
Siit sit petii petaa ja samal kurkkasin ikkunast pihalle. AUTO PUUTTUU!! Mietin, etten oo sit kellekkää lainannu eikä V ny naapurikorttelii autonkaa mee. Muuteki inhoo ku autol joutuu ajaan. Ei saatana, se on pöllitty, mun auto..eihä se oo mahollist. Kuka ny mun auton pöllis. On siin renkaajjälet, et pois se on aamusel lähtenny, Askeleet autolle tulee suoraa kadult, ku ois vartavaste tullu just sen variksen pölliin. Totta sen on oltava. Ny äkkii puhelin esii ja soitto ekaks kytille. Ne sanoo, et pitäs tulla paikalle tekeen ilmotus, mut hyväksy sen sit puhelimittekki, ku sanoin olevani vammain, enkä tollassen takii taksil ala lähteen ajeleen. Kipulääkityski kesti nippanappa kauppareissun, et ei kuule tää poika sinne asta ala....
Mietin, et mihkä muualle pitäs ilmottaa. Lapsille ny ei kannata soittaa, ne vaa hermostus mut vakuutusyhtiöö... Yht'äkkii saan loistoidean. Soitan paikallisee ratjoo, siel on muutama tuttu toimittaja vanhoilt ratjoajoilt. Kyl niist joku on ny lähetykses mukana. Äkkii nettii ja ratjojen sivulle. YleLahti ei varmaa ala tollast asiaa kertoo, vaik siel onkii näköjää tuttu toimittaja äänes. Mikä vittu sen entisen ratjo99:n nimi nykyää o...Usko, toivo, rakkaus...eiku vittu; VOIMA. Sen sivuille ja siel onkii paras kamuni ratjost töis ja studios vetämäs aamuohjelmaa ja se viel sattuu oleen FB:skii just ny. Laitan sille viestin et auto on pöllitty, et eiks paikallisratjos vois siit asiast kuuluttaa. Vastausviesti tulee heti, et tottakai, anna ny pönttöpää tarkat tiedot autostas, rekkari, väri, malli summuuta. Ny on ainaki tehty likimain kaikki voitava.
Meen hermosauhuille. Partsil koitan miettii, et oonko lainannu autoo kellekkää, en oo. Tuun sisää ja hermostuksissani pyörin ympäri kämppää. Pikkasen koitan siivota keittiöö ja mielessäni kelaan tapahtumii eilisest tähähhetkee. Yhtäkkii se välähtää tajuntaa. Askeleet tielt on mun omat. Tulin koiraa aamukuselt viemäst ja lähin autol kauppaa. Auto on invapaikal siel kaupan ees. Voi perse vittupilluperkele tät muistii aattelen. Soitto poliisille ja vakuutusyhtiöö, et auto löyty ehjänä ja sit viel FB:n kaut viesti ratjon studioo, et auto löytynny kiitos avusta. Viel kuulen autoo hakemaa lähteissäni, ku toimittaja ratjos sanoo; Näin se poliisin ja paikallisratjon yhteispeli toimii. Äsken kuulutettu auto on löytynny ja onnellisen omistajasa hallussa.........
Vittumaisemmukavaa päiväjjatkoo sullekkii sinne!!


maanantai 21. helmikuuta 2011

Taas sapuskajuttu.

Tuliha taas syötyy.
Lämmittelin mikros kanaviillokkii ja riisii, sellasses kaupan valmiis paketis. Heti ku nousin sängylt ruuanlämmityspuuhii, 'heräs' tää karvapersejjoukkio. Kaikki tuli mun peräs keittiöö kyttäämää, ettei vaa kukaa sais jotai hyvää ja varsinkaa enempää ku itte.
Sapuskan lämpenemist ootelles laittelin ittelleni kaks kauraleipää voil. Siin jo on kova kyttäys elikoil. Niil on tapana saaha sit voitelun lopuks omaa tassuusa voita nuoltavaks. Järkkä on siinki tärkee, mut tänää kummiskii erilain. Äitikissa voi ilmeisesti ny pahoin, ku on paksuna, eikä se osallistunnu tälkertaa syöminkeihi. Laitoin sit voita, sitä ihan aitoo, ensteeks kollille, sit sen siskolle, joka ny ilmeisesti sit muutti takas meille. Koira saa aina viimisenä ja on täysin tyytyväin osaasa.
Nostelin leivät pöyälle ja käännyin laskeen vettä lasii raanast. Jo oli kolliperkele mun leipien kimpus voita nuolemas ku käännyin takas. Kumma, et vaik on ittel raksui ja ruokaa tarjol, ni silti aina tarttee mun eväitten kimpus olla. Lasin ku laitoin pöyälle, ni samal mikro ilmotti sapuskan olevan syömälämpöst. Nappasin sit sapuskan esii ja ku käännyin pöytää kohti, oli siskokissa juomas mun lasist ja kolli kantamas toista leipää olkkarii, koiran seurates tilannetta.
Huokasin. On tää tällee kummiskii mukavampaa, ku se kokeilu, mis sain syyä iha rauhas.
Kanaviillokki on nii mun ku elukoittenki herkkuu. Kissoille tarttee mössön seast koittaa onkii kananpaloi kesken syömise. Hyvin ne maistuu, vaik pikkasen lian kuumii ne taitaa olla, ku niit tarttee tassul läpätä ja ravistella kuoliaaks.
Lopuks on sit aina kipon nuolemiin. Jäähä siihe ny sit sapuskaa, osin tarkotuksel. Jälkkärii syyes tarttee pitää kippoo toisel käel kii, muuten se tippuis nuolemisn myötä lattialle. Kissat nuoli ensteeks yhes ja sit ku niille piisas, koiruus nuoli innol loput. Kippo oli kiiltävän puhas sen käsittelyn jäljilt ja sen ois voinnu laittaa vaiks suoraa kaappii. Laitoin sen ny sit kummiskii enerkiajäteppussii.
Ruokasauhuil olles kyttäsin ikkunast mitä elikot puuhaa. Koiruus kaivo raksukipostaa joitai raksui, mitkä sattu silhetkel maistuun. Kissat terotteli viikset nuoltuaa kynsii, tälkertaa sallituis paikois, ja veteli senpäälle hirmuset rallit.
Tät kirjottaes on kaikki rauhottunnu ja makoilevat täs ympäril. Nii, paitti se kuningatar, emokissa. Se on valtaistuimellaa kirjahyllyn pääl, kattellen alamaisiaa ylväs katse naamal.

Vittumaisemmukavaa päiväjjatkoo sullekkii sinne!!

Korvat

Kyl tartis taas, ryhistäytyy.
Nii ja aatella mitä tekee ja sanoo. Likanpoika, ny 3v, oli meil eilen koko päivän hoidos. Kaikellaist mukavaa puuhailtii, niiku ny muutama esimerkiks kerrottuna: Autoleikit, ne aina ykkösenä. Tuoleist tehää juna ja leikitää junaa. Sohvist tehää pomppulinna ja pompitaa. Kauppaleikki kassakoneinee menee kans ja sit tietty aina tarttee tehä maja, lakanoist ja tuoleist. Legoleikit siihe viel, pyssy ja miekkaleikit, lastenohjelmien kattomiin, ni siin sitä taas onki kämppä ku pomminjäljilt.
No, mitä meil kahel vanhal variksel on muutaku aikaa, siivota, sejjälkee ku poika on kotiutettu. Tänää vaa pariskohtaa tuli hyvin selville, kuin tollai pikkumies seuraa mitä vanhemmat tekee ja ottaa siit oppii.
Tartti käyä kirjastos, seku on nykyää pyhäsinki auki. Samal retkel käytii haukkaas hampparit sellasses ulkomaises hampparibaaris. Mentii oikee sisää syömää. Poika jo autos ilmotti, et hän sit vaa syö ranet ja juo keltast limpsaa. Siinähä se meni, poika söi ranskalaisii pottui ja me mummunkaa hamppareit. Mä suht säännöllisin väliajoin juotin pojalle limuu, muki ku oli aikas iso, enkä halunnu et kaikki juoma kaatuu pojan vaatteille. Ihmettelin hiukkasen, ku aina juotuaa poika muris.
Mummu jo naureskeli murinalle, oli keksinny mua aikasemmi mitä se meinaa. Yhen hiukka pitemmän juomasession jälkee poika röyhtäs ja sano: Tollee pappaki aina tekee...siitä se murina, tekoröyhtäys. Voi perse!
Kiroilemaa poika on oppinnu tarhas. Välil koittaa oikee kirota täälläki, mut ei muista kuin se kirosana menikää. Nauraa saa välil oikee veet silmis, salaa, nii hauskalt ja huvittavalt se kuullostaa. Mut niivvaa taas tuli pappa esii, ku pojalt meni joku homma pielee. Perkele, se huus, samal äänenpainol ku pappasa... Pitäs aina mustaa noi lasten korvat. Oppivat nii salakavalasti.
Yks esimerkki viel oppimisest, tää ei kyl oo tullu mult: Haluspa poika sit mennä hetkeks köllötteleen, väsy ku meinas alkaa painaa silmii. Pyys sit mult, et voisko hän kattoo papan koneelt lastenohjelmaa; Martta puhuu, yle teemast. Keksi viel siin samal kehuu, kuin hieno tietzzikka pöytä papal on. Tää ku on se apuvälinellainaamost saatu, makuullaakäytettävä.
Laitoin ohjelman pyöriin ja jossaivvaihees netti hiukkasen pätki, et ohjelma pysähty muutamaks sekunniks. Pojat tuli ku ammuttuna: PASKA NETTI.

Vittumaisemmukavaa päiväjjatkoo sullekkii sinne!!

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Aamutoimi.

Aamutoimet on viikolloppuna hiukka erilaiset, oha toi V sillo paikal.
Mä herään yleesä siin kuuemmais. Nousen, käyn huussis, puen ja lähen koiran käyttää asioillaa. Takastultuu heitän aamunapit suuhu, hörppään kaks-kolme kulaust mehukeittoo perää ja sejjälkee kaks lasilliist hyvää LAHDENvettä. Kissat saa sejjälkee aamusapuskasa ja mä köllähän sohvalle lukeen päivän aviisin. Ny ku V viel nukkuu, jou'un mä toimiin portsarina.
On se kumma, et miks noi hemmetin kissanperkeleet ei voi mennä kaikki samal ovenaukasul partsille. Jokaiselle tarttee eriksee avata ovi, et kissa pääsee aamupaskallee. Hetkenpääst se maukuu sisää. Sama juttu kuus kertaa, lehenluvun välis. Siin sit on papalle aamujumppaa iha tarpeeks asti. Yleesä V toimii kissoille portsarina arkiaamusin, ku mä en viitti nousta toisen aamupuuhii sotkeen. Mukavampi (kuulemma) lähtee, ku toinen ei oo siin tiellä.
Puolet lehest ku oon lukennu, meen aamusauhuille. Siin samal tupakkii kiskoes tyhjään kissojen ulkohuussin. Siihe ne useimmiten käy paskomas, onneks. Sisälle tulles otan kissanpaskaämpärin sisää ja tyhjään saunalt niitten sisähuussin. Jostai kumman syyst ain välil joku kissoist on paskonnu huussin vieree. Onks se mielenilmaus jostai vai oliks vessa varattuna, en tiiä. Syyllinen löytyy yleesä siinvaihees ku alkaa siivoon. Se syylline ilmaantuu ekana paikalle.
Oksennustaki sillotällö ilmaantuu, joskus yöl vessareitille. Siihe sit tulee tallattuu pimees, vähemmä hauskaa. Koiruus jos joskus harvoin sattuu oksentaa yöl sisää, ni siin ei mikää pelkkä rätti piisaa siivoomisee. Siin tarttee jo harjan ja rikkakihvelin. Persekkö siinki o, et useimmite ku joku elukoist oksentaa, se tapahtuu matolle. Oisha siin vieres paljast lattiaaki vapaana, miksei siihe vois. Ois helpompi siivotakkii, mut ei. Mattopyykille sitä sit joutuu.
Kesäsi kaikki tää on pal helpompaa. Senku avaa aamusel oven, ni saa mennä elukat iha mite lystää. Illal ne saa hyvin sisää, ku kiskittää. Se on niille SYÖMÄÄ kutsu. Otan ne siks yöks sisää, ku meil maal on ilveksii, supei ja haukkoi, mille saattas tollai makosa paisti olla mielee.

Vittumaisemmukavaa päiväjjatkoo sullekkii sinne!!

lauantai 19. helmikuuta 2011

Persetti!

Viel on opettelemist täskii hommas. Kaikkii seuraamiini plokei en saa toho etusivulle näkyyn. Syötteenlukijas ne kyl on paikoillaa, mut ei vaa millää tuu esii etusivulle. Jotai tarttee koettaa. Tää vaa siks, ettet luulis et oon sun plokin lukemisen lopettannu.
Meil on taas toi likanpoika kyläs. Tollassen puuhakkaan pikkumiehen jäljilt kämppä on ku pommin jäljilt. Voimat vie mummult ja papalt pikkumies, mut niin on mukavaa ku on pien ihmine talos. Mukavaa seurata kaikkee mitä hän puuhailee. Välil tekee sellastaki mikä on kiellettyjen listal. Vähä aikaa sit kävi suu pikkasen mutrus ilmottaas mulle, et' pappa, potkasin kissaa'. Mukavaa ku jo noin pien mies uskaltaa luottaa ja sanoo mitä pahaa tulikaa tehtyy.
Taas on mentävä, tälkertaa autoleikkeihi. Mummu leikki äske kauppaa pojan kaa ja ny on taas mun vuoro.
Vittumaisemmukavaa päiväjjatkoo sullekkii sinne!!

Kevätaatteit.

Tuumailin täs, et mitäköhä sit keksis kirjotettavaa.
Koira päätti viihyttää itteesä ja kanto mulle yhen vinkuleluistaa. Vinkautin sit muutaman kerran ja viskasin peräkammarist eteisee. Koiruus tietty peräs ja ei ku uuellee. Tokalle kierrokselle heräs sit jo kissatkii. Ne kiusaa hutkuu sillee, et juoksevat lelulle ennen koiraa ja sekös hutkuu harmittaa. Kuonollaa se sit kissat huitasee sivuu ja nappaa lelusa. Välil käy sillee, et ehtivät lelun luo yht'aikaa. Voi sitä kissojen sähinää koiralle sillo.
Kummiskii tykkäävät leikkii ko. leikkii, vaik hutku on niit moninverroin isompi. Useesti leikki menee sillee, et kissat on hajaantunnu eri puolille kämppää. Nehä ei tiiä mihkä milloki lelun viskaan. Lähimpänä oleva kissa koittaa päästä lelulle ennen koiraa ja nii koittaa muutki kissat. Matotha siin hommas lentelee seinille, mut saahanne sit joskus oijjottuu.
V:n kaa tuumailtii tos yks ilta, et mihkähä voitas laittaa kasvit esikasvatuksee. Jos tänävuon kasvattelis muutaki ku pottuu, sipulii, tillii, herneit, porkkanoit ja salaattei. Raparperi, ruohosipuli, karviaiset, vatut ja viinimarjat kasvaa melkei itteksee. Kuha niille antaa paskaa kevääl, vettä parikertaa (n. 200 litraa/pensas) ja kitkee kahesti. No, annan mä niille viel tuhkaa, sitä ku puunpoltos tuppaa tuleen. Naapurin kasvihuoneest saahaa tomaatit, kurpitsat ja kurkut, hoito ja kastelupalkaks.
Tuumattii, et johkii korkeelle ne tarttis saaha. Testattii ensteeks: Kirjahyllyn lähelt siirrettii tuoli pois. Sitä kautta kissat on päässy kirjahyllyn päälle valtaistuimellee. Ei onnistunnu. Jotai ihmeen kautta ne oli sinne kummiskii kiivenny. Toinen korkee paikka on V:n huone, siel on sellai irtovaatekkaappi. Niiku arvaat, pääs ne sinnekkii. Kissojen huoneis on kyl niitten hyllyi seinäl, mut niille on ihan turha mitää säilytettävää laittaa. Joko ne makaa pääl, tai sit tiputtavat lattialle.
Jokunen vuos sit V esikasvatti kasvei. Jos ne säily hengis mullan kuopsuttamisest, sinne kusemisest ja pääl makaamisest, ni viimeestää siin vaihees ku ne alko orastaan, kissat repi ne irti ja söi parempii suihisa. Sama juttu meinaa olla huonekkasveilkii. On se kumma, kuin kissat saakii nostettuu perseesä kukkaruukkuu ja sinne kusastuu. Taitoo se monesti vaatii, ku on rehevä kasvi ja ruukku sen al melkei näkymättömis. Kissoille on kyl hommattu joka talveks omat kukat ja muut kasvit, mitkä on todettu niille maistuvan. Ne ku saahaa tuhottuu, syömäl ja ruukkuu kusemal, ne siirtyy muitten kasvien kimppuu.
On tuol alhaal sit sellai huone, taloyhtiön yhteisis tilois, mitä keväisin käytetää pottujen idätyksee ja kasvien esikasvatuksee. Sinne vois tietty viiä. Oha siin oma hankaluutesa tietty, et välil tarttis siel muistaa käyä. Vesipiste siel on, ettei sitäkää tartte sinne eriksee raahata. Joteski vaa ei iske, se paikka. Tarttee viel tuumailla.

Vittumaisemmukavaa päiväjjatkoo sullekkii sinne!!

perjantai 18. helmikuuta 2011

Plokin muutto.

Kyl on plokin muuttamises toisee paikkaa hommaa.
No tietty on jo tottunnu ton edellisen plokin käyttöö, tietää mitä mistkii tapahtuu. Kumminki kyllästyin sen oikkuihi. Saatto kysyy salasanaa kymmenenki kertaa päiväs ja sit ku joku jota seuraan kirjotti plokin, sen ilmestymiin näytettii vast monen tunnin pääst. Muuteki se tökki ja pätki, persetti!
On täskii ollu opettelemist. Muutamaa juttuu on iha pitänny kysyy tän plokin käyttäjilt ohjetta, suurkiitos heille vastauksist. Uuen opettelu on aikaavievää, varsinki tällasselle vanhalle papalle, joka itteppäisenä koittaa itte, yksiksee, opiskella käyttöö. Mitää ohjeit ei tieteskää tuu luettuu ku viimehädäs. Kaikki pitäs mennä vaa kohillee kokeilemal. Vanhast plokist tartti kaikki seuraamani plokit siirtää yksitelle tänne uutee ku en keksinny, ennenku tänää, kuin ne vois kaikki kerral siirtää. Ja niit seurattavii plokeiei oo iha vähä.
Kolme päivää aattelin piisaavan uuen plokin opetteluu ja häthätää se on ny opittu. Saas nähä kuimmoni entisen plokin lukijoist siirtyy tänne. Ainaki kahta ekaa tännekkirjottamaani on jo tääl olevat lukijat seurannu. Kokeeks tartti julkasta jotai, et pysty asetteleen ja muokkaan plokisa joteki siedettäväks kattella. No toi mun ruma naama tos ylhääl tietty pilaa koko plokin, mut tartteeha jollai ihmisii pelotella. Ja puolustus sanoo puheevvuorossaa, et: Saaha siit ainaki sit kesäl kasvimaalle variksenpelätin sekä sil voi pelotella lapsii, jos ne ei tottele.
Tännäköi kaamee partapappa tulee teit läksyttään, jos ette oo kunnol. Siit lapset saa elinikäset traumat. Koulunkäynti ei suju, ei opinnot, ei mikää. Trauma on niin syväl, et ennen kakskymppisii riistetää henki ittelt, tai ainaki joltai. EHKÄ SITTEKI ON PAREE, ET KÄYTÄT TOT KUVAA VAA VARIKSENPELÄTTINÄ.
Nonnii. Tiällä ollaa, sano savolaisukko, ku ojaa ajo. Tervettuloo vanhat ja uuet lueskelijat. Ilman teit ois aika ikävä kirjotella. Ajankuluu tää on mulle, vaik sängynpohjal ei paljoo tapahu. Siks tarttee välil laittaa omiaa sekaa. (Mikä hemmetti mut laitto ny tonkii tunnustaan. Vanuus vissii alkaa saaha jo otettaa)

Vittumaisemmukavaa päiväjjatkoo sinne sullekkii!!

torstai 17. helmikuuta 2011

Kaupoilkäyntii

Eile jo kattelin, et tänää on pakko mennä kaupoille. Sapuskaa alkaa oleen jo aika nirkosesti ja kipulääkkeetki, jotku niist, loppuu jo huomen. (kyl on vaikeet kirjottaa selällää, ku yks kissoist parkkeeras mun rinnanpäälle...) V:nkaa sit mietittii samal ruokakauppalista, ettei ny sentää turhantakii autoo aleta lämmittään. Kävellenhä mä oisin menny, jos vaa apteekkiretki ois ollu tehtävänä. Seku on tos vieres.
Aamul ku lähin koiruutta viemää tarpeillee, laitoin variksen lämpeemää. Sisälämppärin väänsin täysille, jos vaik ikkunatki puhistus raappaamati. Aamutoimet ja lehelluku ei piisannu auton sulamisee, niimpä koneelle katteleen ilmotukset ilmestyneist blogeist. Siin sitä sai aikaa kuluun kolmisen tuntii ja kärryki näytti jo sulaneen.
Ajelin ensteeks naapurikorttelii apteekkii. Siel saa uusittuu ressut ilmatteeks, ku ostaa lääkkeet sieltä. Uusittavat ressut ensteeks tiskii ja sit ne, mil sai hermokipuu nappei. Muistin onneks ulostullessain, et lotot tarttee tarkistuttaa, niimpä kurvasin kiskalle. Tuliha sielt voitto, kerrassaa liki 20€. Rahat tuhlasin kaikki samantien. Otin muutaman rivin kumpaaki lottoo ja sit ku jäi viel 5.40€ rahaa, sanoin likalle, et kenoo loppurahal. Se jäi oottaan, et sanosin jotai. 'Nii, millai keno tehää', se kysy. 'No ehämmä tiiä, koskaa pelannu, mut ku kaveri voitti kenos viimevviikol 1200 euroo, ni aattelin mäki kokeilla, tee sellai.' Jonkillaisen se sit teki ja löi loppurahat kouraa.
Ruokakaupas meni iha just nii ku siel menee, paitti kassal. Oon kesäst asti maksannu kortil, nii oli nytkii tarkotus, mut pankkijutuis oli jotai häikkää eikä maksu meinannu onnistuu millää. Sanoin kassalle, et maksan sit rahal tai toisel kortil. Joku pappa siin must seuraavan takana huuteli, et uutisis sanottii et pankeil on taas jotai häikkää, ei taijja kortilmaksamiin onnistuu. No, loppujellopuks maksoin rahal, vajaa satku meni.
Kotiitulo kaupast onkii sit yhtä juhlaa. Mist noi kaikki elukat tietääki, et tuun kaupast. Kaikki on ovel vastaaottamas, huomioo hakees, puskee, änkee kauppakasseihi ja säheltää ympäriisä. Päälimmäiset vaatteet ku saa yltää pois, ni sama jatkuu keittiös. Joka ikiin ostos on tarkistettava, ettei vaa mikää herkku mee ohi tai muitten suhu. Kissoille silppusin sormin kullekki viis siivuu kinkkuu ja koiralle samavverra, paitti et sille annoin siivun kerrallaa. Jos sille viis siivuu antaa suoraa kerrallaa, se menee ja jemmaa ne johkii, pahan päivän varalle.
Ittelleni veistin ohraleiväst kaks siivuu, jotka kietasin kitusiini aidol voil päällystettynä. Kyytipojaks hörpin itte kerätyist mustist viinimarjoist itte tekemää mehuu. Kyl oli hyvää ja piiiiitkä röyhtäsy päälle. Tupakijjälkee taas koneelle. Nyt ku toi kissasisko on kyläs, täski on muuttunu hiukkase.
Koiruus änkee ekaks jälkopäähä. Sit menee velipoika jalkojevvälii ja viimotteeks siskolikka laittaa ittesä kerälle mun rinnanpäälle. Äitikissa viihtyy ny paremmi naapurihuonees. Haluu kai olla rauhas pennuilt, ku on paksuna.
Kyl on ihanan lämmin olla, vaik pakkain paukkuu tos 30 cm pääs. Koira sätkii jalois unissaa, kollikissa kuorsaa jalkojevvälis ja siskokisu maiskuttelee huuliaa. Kaikki sikees unes. Ainoo haitta o, ettei meinaa näppist nähä, ku toi kaunokain makoilee rinnanpääl.
Vittumaisemmukavaa päivää sullekkii sinne!!
Täs kuva hiukka erilaisest myyntitapahtumast ;D

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Kahvi on pahaa.

Meil ei vieraatkaa saa kahvii, paitti ny jos sit on joku sellai oikee isommasti juhlittava aihe. Teetä meil juuaa, eikä pennutkaa, vaik on jo molemmat lähempänä kolmee ku kaht kymppii, vielkää oo kahvinmakuu saannu sopiin kielellee. Teetä meil ryystetää, varsinki talvisi. Mikää perusnormitee ei tääl pesääsä tee, jotai maustettuu tai erikoisempaa tarttee olla. Niiku esimerkiks turkkilain omenatee. Sitä ruinataa aina tuliaisiks, ku joku tutumpi maas sattuu vieraileen. Se on sairaan hyvää, kirpeelle ompulle maistuvaa, äärettömän imelää ja makuhermoi hivelevää. Ei ihme, et turkkilaisil on hampaat paskana, ku tollast useesti päiväs mukitolkul vetelee. Meil sit sen harvinaisuuen vuoks juuaa kerran kaks kuus. Earl grey on hyvä perustee, mut mun lempimaku ympärivuoden on forsmanin tiikerin päiväuni. Siin maistuu niin monii makui, alkaen toffeest ja päättyen erittäin korkeelaatusee teehe.
Nii se syy, miks kahvi ei maistu mulle, se liittyy nuoruutee. Olin sillo sil kuuluisal maailmankiertelyretkelläni ja Brasilias ollessain menin taas johkii töihi, matkan jatkumisen mahollistamiseks, niiku likimain kaikis mais mis matkailin. No, tää työmaa oli kahviplantaasi. Lähes silmänkantamattomii kahvipensait vuorilla, maisemat mitä mahtavimmat. Varsinki auringonlaskun aikaa oli mukavaa istahtaa teltan etee ja ihailla maisemii. Kahvi ku oli poimittu pensaist, ni sellasset kaislahameiset tytöntylleröt kanteli ne kapeit vuoripolkui pitki sinne alas laaksoo, kori pääsä pääl.
Iltasin sit ku kokoonnuttii illastaan ja hiukkasen juhliinki, ainaki loppuviikost, ni ne kaislahameiset tylleröt esitti sellast yhteistanssii. Nuotion loimus ne tanssahteli kaislahamosissaa. Ei niil mitää ollu yläosasa peittona, vaa pyöreet ja ruskeet tissit vaa heilahteli tanssahtelun tahdis. Oli siin nuorel miehenalul kattelemist ja silmäniloo. Siks kait ne sit tanssii esitteliki, söpöläiset.
No, sen vuoden sadost tuli niin mahtava, et ne plantaasin omistajat alko pelkään, et kahvin maailmanmarkkinahinta alkaa tippuun ja reilusti. Piti keksii keino, mil kahvin hinta saahaa piettyy korkeella ja sehän löyty läheltä, tulesta. Likimain kaks viikkoo me poltettii kahvii siel alhaal laaksossa. Korkeet lieskat löi niist kahvikeoist, mitkä petroolin avul tuikattii tulee. Naiset kanto liki ympäri vuorokauen lisää kahvii poltettavaks. Notskien lieskat löi korkeelle ilmaa ja koko seutu oli sakeena kahvinhajusest savust. Nokisii oltii ku neekerit ja se palavan kahvin haju tarttu sieraimii niin rajusti, etten oo senjälkee kyenny lähellekkää kahvikuppii meneen.

tiistai 15. helmikuuta 2011

Sisko ja sen veli.

Sisko tuli vaihteeks velipoikaasa tapaileen, viikon meinaa olla.
Ensteeks normaalit tervehykset, sitte tarkistaa mitä on syötävänä. Viel kaikki huoneet kierretää porukas, kattellaa onks huonekkalut ja muut samoil paikoil ku viimeeks. Jos jotai uutta havahtuu silmii, se tutkitaa erityisen tarkkaa. Viel kuulumisisen vaihtelut ja sit alkaa leikki ja kisailu.
Ensteeks velipoika jahtaa siskoo ja sisko juoksee karkuu. Papan sohva, mummonsohva, piano, lattian kautta makkarin sänkyy, sielt elukoittenhuoneesee, mummon huoneesee, papan huoneesee. Matot on hiukkasen ekast kierroksest rutus, mut sit ku alkaa toinen kierros, ne lentää melkei seinille.
Velipoika juoksee ny eel, sisko perässää. Koiranperkelekki jo koittaa hiukkasen osallistuu, mut sisko ja sen veli ohittaa koiran niiku se ois vaa ilmaa. Lasten äiti kattoo onnelliin ilme naamal jälkikasvusa temmellyst, mitenkää siihe puuttumati. Kattelee vaa, seurailee, silmät viiruina killittää, pää kääntyilee semmukaa, mihippäi ralli milloki etenee.
Pikkasen jo alkaa juoksijoille tulla kuuma, välil pitää hetkes pysähtyy huilailee, mut vaa ihan hetkeks. Taas ralli jatkuu. Makkari, keittiö, sohvat piano, ryminä vaa kuuluu ku toiset mellastaa. Partsin ovi on auki, ku mummo tuulettaa. Sinne on ny hyvä juosta temmeltään, siel ku on ny -20 lämpötila. Ryminä vaa kuuluu ulkoot, ku mennää pitkin lattiaa, tuolei, pöytää ja koitetaa toiselt piiloutuu parvekkeelle unohtuneesee pahvilaatikkoo.
Parin tunnin riehumisejjälkee alkaa siskoo ja sen veljee huikon ja janotaa. Ensteeks juuaa kraanast suoraa hyvää ja viileetä vettä. Sit syyää massut pullollee ja on aika huilailun.
Sisko ja sen veli nukkuu.


Vittumaisemmukavaa päiväjjatkoo sinne sullekkii!!

LUETUIMMAT RÄPELLYKSET.